Lohen hallipelit talvella 2016 on nyt pelattu, taputeltu ja saateltu historian kirjoihin. Tosin pöytäkirjana on toiminut vain Hyvösen kiiltokuvakansio, joten ainoat dokumentaatiot lienevät Youtubessa sekä Lohen perskuupissa. Vai mikä se Huovisen uusi vouhotus on, Periscope?
Sunnuntaina Lohi siis pelasi Ykköspesikseen noussutta Jalasjärven Jalasta vastaan. Sieltä tuli vastaan miehen kokoista rotkaletta, jotka puhuivat kuin Rauhala, huutelivat onnistuneille tuomareille ruokottomuuksia ja löivät kuin… no, miehet. Lukkarillakin (Juho Hakomäki) on saman verran Superpesisotteluita kuin Koskenharjulla lämpöasteita keskikesällä. Kotijoukkue taisteli koko pelin mukana ja jaksotappiot olivat mahdollisimman niukat, 3 – 4 ekalla jaksolla ja 3 – 4 jälkimmäisellä. Koska halliaikaa oli jäljellä ja Majamäen pillissä herneitä, pelattiin loppuun vielä kotiutuskisa, jonka Lohi vei 3-2.
No sitten siihen kiinnostavimpaan asiaan. Eli Lohen uusvanhaan peluriin, joka oli lukemattomien arvauksien kohteena eilen julkaistussa visassa. Erinäisiä poissaoloja paikkaamaan nostettiin farmista tänään Ruho-Perttu Thil, joka esiintyikin niin jokerina kuin yhdeksikössä. Pääpalkinnon, eli yhteisen illan Laittomassa yhdessä Juho-Perttu Tillin kanssa, voitti tietämättään Janne Kainulainen. Päättäkää keskenänne kumpi tarjoaa. Juho-Pertun Diili oli vain yhden ottelun mittainen, johtuen siitä että Vekseli oli lainattu Kuopioon harjoittelemaan sateen takia peruttuja pelejä. Selvennys: Akseli pelaa B-junnuissa Puijon riveissä ja etukäteen oli sovittu, että tänään hän on siellä. No, pelit jäivät pelaamatta, kun Kuopio-hallissa lainehti vesi sprinkleriin paukahtaneen pesäpallolyönnin takia.
Seuraavaksi peliteemaan: Lohi pelasi sunnuntainakin pelin, mitä ei tarvitse hävetä. Vastustaja näytti, miksi pelaa Ykköstä. Pallo liikkui, tempoa oli ja Pohjanmaata puhuttiin/pelattiin. Mm. 3-tilanteissa löivät juuri sinne minne pyydettiin, tänään vaan ei tehty paloja siitä. 3-tilannemäärissä epävarman arvion mukaan kotijoukkue Lohi oli jopa edellä ja yhtä vaille kaikki sisävuorot täyttivät vähimmäisvaatimukset: 3-tilanne ja kaikki käyvät harjoittelemassa sitä pesäpallon lyömistä pelitilanteessa. Ikosen Henri oli lyönnissä ja monet ovat nyt (yö)juoksussa. Ulkopelissä etukenttäpeli oli lyönnissä ja paloja tehtiin pienistä, suurista ja keskikokoisista näpäytyksistä. Myös Söpö-Henri liikkui ja hyöri polttolinjassa saattaen räpylänsä pallon eteen useammin kuin Raukkiksella tulee Tinder-osumia vuodessa (mulla loppui sormet kesken laskuissa yhdeksän kohdalla, yksi sormi on vielä kovin murtunut).
Lohen rosteri tänään: 1. Orpana 3-p, 2. Rytkönen 3-k, 3. Ikonen 2-v, 4. Mattila 1-v, 5. Rauhala 2-k, 6. Pennanen 2-p, 7. Pajari S, 8. Saukkola 3-v, 9. Watia L, 10. Luukkainen, 11. Mr. Juho-Perttu Thil.
Lohi pelasi tänä vuonna hallissa neljästi ja voitti kaikki Suomisarjavastukset puhtaasti. Ainoa tappio tuli Ykköspesisjoukkueelta. Videoita ei vielä ole kelattu puhki (koska eivät ihan Axl Smith -tasoon vielä yllä), mutta peli on ollut kypsää! Sisävuorot ovat olleet rauhallisia ja pitkiä, jopa kahdella palolla olemme pystyneet pyörittämään kierroksen ja ottamaan vielä juoksuja. Ulkopelissä olemme opetelleet vielä pelaamista; rytmivaikeuksien kautta peli on kuitenkin ottanut isoja askeleita eteenpäin eikä silläkään puolella ole mitään hätää. Rosteri on ollut viime kauteen verrattuna huikean stabiili ja se näkyy! Joka peliin ei tarvitse opetella uusia pelipaikkoja tai tehtäviä ja pikkuhiljaa tiedämme, mikä lyönti millekin jalkaparille riittää. Joukkue on myös huomattavasti jalkavampi; kun vielä yhdet jokerijalat saadaan treenattua keväälle kestävämpään kuntoon, antaa se pelille muunkin vaihtoehdon kuin läpilyönnin.
Sarjan alkuun on noin kaksi kuukautta, ulkoharjoituskauden alkuun 31 päivää, 18 tuntia ja 24 minuuttia. Tai sinnepäin. Lohen suurimmat haasteet on helppo nimetä: 1. luulotauti, 2. vastoinkäymiset. Ensimmäisenä naulaamme keskiviikon treeneissä Graniitin ovet takalukkoon ja pysyttelemme maan alla, jotta kukaan ei voi luulla meidän olevan perillä. Tämä pelin taso ei edes pysy harjoittelematta laadukkaasti, saati kehity. Ja on aivan varmaa, että Lohen perkaamiseen syntyvä intohimo saa vastustajat kesällä panemaan parastaan, joten vastustajat kehittyvät kovemmin kuin edelläkävijät. Harjoituskaudella on ollut hyvä alku, hyvä mittausvaihe (testit ja hallipelit talvella), mutta se hyvä loppu siitä vielä puuttuu. Se pitää vielä kaikkien meidän tehdä. Nopeuden kehittämisen tärkeimmät vaiheet ovat vasta tulossa ja tämän viimeisen sisäharjoituskuukauden aikana pitää pystyä keräämään myös lajitoistoja niin paljon, että se heittopeli toimii vaikka silmät sidottuna elo-syyskuussa. Vastoinkäymisille voimme vähemmän, mutta tuo harjoittelu auttaa toki siihenkin. Rosteri on kapea, eikä särkymävaraa ole, joten tämä on tarkkaa kuin paskanajo ilman perälautaa. Raskaiden painojen nosteluista selvisimme ilman loukkaantumisia, mutta vielä on jäljellä kylmän kevään ensimmäiset ulkoharjoitteet sekä raskas etelän leiri. Ja sattumapomput, viistomailakäännöt sekä muut yllättävät epämukavat osumat kehon alueille.
