Lohi jatkaa puhtaalla pelillä

3/3 Koskenharjulla pelattua peliä on saatu nauttia auringosta. 5/5 Lohen suomisarjapelistä tällä kaudella on päättynyt jalokalan voittoon. Kaikki hyvin?

 

Haasteellisia olosuhteita

Kuten edellä kerrottua, aurinko lämmitti normaaliin tapaan Koskenharjua pelin ajan. Jotta emme täysin nääntyisi helteestä, tilasimme vilvoittavan (vasta)tuulen pohjoisesta. Kyllähän siinäkin pesistä pelasi, mutta hiukkasen pelotti Ikosen, Karttusen ja muiden neuvolassa punnittavien puolesta, kestävätkö kenttäalueella kovimpien puuskien aikana? Puuskat myös toivat jotain ihmeellistä tihkua Köyhänlammen suihkulähteestä aina Koskenharjulle asti. Tuulessa on se hyvä puoli, että jännäpierut ei haisseet vaikka niitäkin taisi boksereissa pyöriä.

 

Nahkea avausjakso

Jännitystä, ottelun tiukkuutta vai mitä lie, mutta avausjakson peli oli nihkeää. Molemmilta. Oltiin vähemmän huono osapuoli. Kouvola avasi sisällä ja rakensi lähes kirkollisessa hartaudessa palottoman ajolähdön kärjestä, mutta purku jäi tuloksettomaksi. Myös Lohen avaus tuotti 3-tilanteen ja jopa johtojuoksun kippari Pennasen lyömänä ja Richard Geren tuomana. Avausvuoro oli kuitenkin niin varpaisillaan pelattu ja mitäänsanomaton, että pesiksen kirjausohjelmakin kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Tanen kokemuksella ja raudanlujalla ammattitaidolla nämäkin tilanteet saatiin jo internettiin Amerikassa asti ihmeteltäväksi.

Nihkeily jatkui läpi avausjakson. Lohi teki tilanteen ja juoksun joka vuorossa, pääosin hienoilla lyönneillä (lukuunottamatta luottopakki Kuneliuksen tuomaa 2-1 harhaheittojuoksua). Ulkopeli oli kerrassaan mahtavaa; Karttusen Allu sekoitti Koplaa taktisilla ja Mattila teki palot pienistä, vaikka Nokkala yritti lyödä mailan kaikilla osilla kaikkiin ilmansuuntiin. Lohen ei tarvinnut pelata enää neljättä nihkeää sisävuoroa, koska Kouvolan juoksut jäivät kahteen ja Lohen tasaisen taulukon mukaan tehdyt kolme kolmessa vuorossa riittivät 3-2 jaksovoittoon.

 

Toinen puolikas parempaa

Tyytyväinen ei avausjaksoon ollut kukaan. Tauolla myrskysi ulkona ja kopissakin vähän vedettiin kengännauhoja ja pelihousun hihnoja kireämmälle. Mitään ei sinänsä tarvinnut muuttaa, tehdä vaan paremmin. Ja niinhän me teimme. Saukkola ja Watia löivät meidät 2-0 -johtoon jo ensimmäisen aloittavalla. Tätä jalostivat jokerit Koivula & Saukkola jo lukemiin 4-0 kolmannessa vuorossa. Yhteistä lyödyille oli se, että lyönnit olivat mainioita, tavoittamattomia väli- tai saumalyöntejä. Upeita siivuja! Kouvola kavensi kolmannessa vuorossa jakson loppulukemiin 4-1, mutta ulkopelimme oli erinomaista eikä hätää ollut missään vaiheessa. Erityisesti takatilanne kesti; Kouvolan nopea kärki sai pari kertaa pelin aikana palottoman ajolähdön, mutta onnistuimme torpedoimaan yritykset kotiutuksista niin, että jatkuvuutta tilanteille ei syntynyt.

Koko pelin osalta tuuli ja kylmyys varmasti vähän latisti pelin tasoa, mutta varsinkin toinen jakso muistutti suomisarjan syksypesistä; tiukkaa, mutta hyvätasoista. Kun molemmat saivat ykköskärkeä ulkopelillään tylsytettyä, Lohi vei matsin vahvemmalla kakkoskärjellä. Ja jokereilla. Palkinnot kuitenkin ansaitusti ulkopeliansioista Mattilalle (II) ja Karttuselle (I).

 

Hyvässä vauhdissa

Pelaamme vielä kolme peliä ennen kesätaukoa. Onneksi säänhaltija pukkasi vähän kylmempää, niin ei pääse rotsia vielä aukomaan ettei tule vilu. Ensi viikolla kisailut jatkuvat savolaisia vastaan, kun tiistaina käymme Sinisellä Laguunilla Juvalla ja lauantaina 18.6. Koskenharjulle saapuu Puijonlaaksosta ryhmä vieraita. Jo tässä vaiheessa on selvää, että Puijoa vastaankin pelataan kärkiottelua tasaisissa merkeissä.

Pelimme näyttää paremmalta kuin kuukausi sitten ja tuntuu myös. Löysässä ottelutahdissa olemme pystyneet treenaamaan koko touko-kesäkuun hienosti ja tämä näkyy tuloksina toivottavasti sitten heinä-elokuussa. Juoksun kanssa on vielä tekemistä, mutta eiköhän sieltäkin ala tuloksia pulputa pikkuhiljaa. Myös terveystilanne on hyvä ja tausta-asiat kunnossa. Mitä nyt Hyvönen tilasi 8 mm:n piikkejä ja Mehtosen Heikki vanheni, mutta muuten elämä Koskenharjulla hymyilee. Vielä ensi viikon jälkeenkin, tule vaikka katsomaan!

Lohi voittoon kauden avausderbyssä!

Jännää oli kuin paskanajo ilman perälautaa. Tämän kauden uutuutena maailmankuulussa suomisarjassa on neljä paikallispeliä rakasta Kiriä vastaan. Mikäli kauden kolme muutakin derbyä ovat edes puoliksi yhtä hienoja tapahtumia, tästä tulee upea pesiskesä! Ottelussa rikottiin puheella johtavan VP Turpeisen tiedon mukaan Jyväskylän Suomen ennätys kesän 2016 pesäpallotapahtumien yleisömäärän osalta. Ainakin maksavien asiakkaiden kohdalta pitänee paikkansa, kiitos lähes 400 silmäparille!

Alku aina hankalaa…

Nihkeä alku oli. Lohi rakensi heti ensimmäisen aloittavallaan kotiutustilanteen, löi pallon nätisti väliin, mutta kolmospesällä kärki kuopi tyhjää pari askelta ennen kuin sai turbon käyntiin. Kirin huimassa vireässä ollut lyöjäpuolen jokeri Juuso Tajakka taas paukautti ajolähdöstä 3-pesään semmoisen mällin, että Wili etsi palloa kotipihaltaan. Tuolla lyönnillä Kiri karkasi 0-2 -johtoon, jolla vierasjoukkue oli kiinni jaksovoitossa pitkään. Lohen sisäpeli oli hätäistä ”opettelua”; kun hyvin tuominneen syöttötuomari Muuraisen asentolinjaa testattiin toisessa vuorossa ei-niin-kiireisessä -tilanteessa, tuloksena olikin kaksi paloa seuraavalla lyönnillä kun ei saatukaan sitä mitä oletettiin saatavan. Vastustajan ulkopelikoosteessa Kissa Kiiveri ja 3-koppari Elias Takala hakivat monta varmalta näyttänyttä juoksua upeilla syöksykopeillaan. Monta maalipaikkaa ei korvaa yhtä räkämaalia ja niinpä jaksoa nihkeiltiin vähäjuoksuisena. Neljännen aloittavalla punnersimme vihdoin johtojuoksun (3-2) ja puhalsimme syvään, jokohan se riittäisi? Mutta ei riittänyt, Juuso Tajakka tuli ja tinttasi neljännen tasoittavalla jakson tasoihin (3-3) ja pisteen liitolle.

Luu kurkkuun!

Toisen jakson alkuun Tajakka vei Kirin taas johtoon, mutta ensimmäisen tasoittava oli Lohen hienon pelin paras. Puolitoista kierrosta lyöjiä ja 5-1 -johtolukemat antoivat aihetta jopa pieneen hyvänolon tunteeseen. Jakson loppu oli pesäpallosta nauttimista; hienoja ulkopelisuorituksia puolin ja toisin, hiukan takkuisaa sisäpeliä. Grilli tarjosi maukkaita Tampereen Lihajalosteen makkaroita ja olutkin oli loppuun asti kylmää. Pelin taso parani, kun kaaripeli terästäytyi ja palloja lyötiin kauemmas syöksyilevistä ulkopelaajista. Vastustajasta on mainittava vielä kerran Juuso Tajakka; kaveri löi Kirin kuudesta juoksusta viisi, pääosin ottamattomilla lyönneillä. Pisteet myös Kirin kovakätiselle lukkarille Jukka Salmelalle, joka pystyi pitämään heittoruletillaan etenijämme lähellä pesiä ja lähdöt vähän huonompina.

Jokerit näyttivät mallia

Lohi on päästänyt pelaamassaan neljässä ottelussa 13 juoksua, eli noin 1,5 juoksua per jakso. Ulkopelaamisessa ei siis sanottavammin ole ollut vikaa… Silti paikallisderbyn voitosta voi antaa ison kunnian jokeriosastollemme. Jos vastustajan Tajakka löi viisi, meidän Saukkola vastasi neljällä ja Koivula kolmella lyödyllä. Etenijäjokeri Jaska Kunelius meni kentälle 100 % varmuudella ja nieli pesänväleillä metrejä pyyteettömästi. Päävaihtaja Ikonen pelasi toisen 100 %:n pelinsä putkeen, joka luonnollisesti antaa aika paljon pelimerkkejä pelinjohdolle.

Kohti kärkikamppailua

Viikon päästä keskiviikkona Koskenharjulle saapuu sarjan ennakkosuosikkeihin lukeutuva Kouvolan Pallonlyöjät. Kopla on pelannut tasaisia pelejä ja ottanut pisteitä vain pari vähemmän kuin Lohi, joten kova peli on odotettavissa myös silloin. Lohen pelitahti sarjan alussa on mahdollistanut myös treenaamisen, joten jumissa olevia paikkoja (ja päitä) hellitään loppuviikosta levolla, palauttavilla harjoitteilla ja oletettavaa on, että keskiviikkona lapikaskin alkaa jo liikahtaa. Tällä hetkellä joukkue on myös terve (Mattilan Tuomaskin pelasi ensimmäisen sarjapelinsä ulkokentällä Kiriä vastaan), joten kaksi nälkäistä Lohi-peluria joutuu istumaan VIP-vieraiden vieressä katsomossa.

Tulehan ajoissa paikalle! VP soittaa suutaan ja megafonit musiikkia!

Kausi käyntiin voitokkaasti!

Lohen nihkeähköt ulkoharjoituspelit olivat haalea muisto vaan kun innokas Lohilauma kirmasi tänään kiilaan aurinkoisella Kiteen Rantakentällä. Lauman innokkain tuli paikalle Ilomantsin kautta, vaikka ei edes mahtunut aloittavaan kokoonpanoon. Lievät ylikierrokset näkyivät erityisesti sisäpelissä, jossa pystyttiin uinumaan merkki ja sätkimään Kiteen lukkarin Sikiön vaapussa useaan otteeseen.

 

Ulkopeli rautaa!

Avausjaksolla oli tosiaan positiivisia kierroksia. Jay Kunelius juoksi jo aamulämpimissä Juvalla pikkuisen toista sataa kierrosta. Raukkis taas oli kuin nuori varsa päästessään pitkästä aikaa pelikamoihin ja häntä erehdyttiin samaisella savolaisella paikkakunnalla luulemaan B-pojaksi. Saavutukset on tuolta ajalta… Mutta niin, pelikin oli. Avausjaksolla ulkopelissä oli loistavaa sykettä. Vaikka helteinen keli (ja bussi) vei vähän mehuja, jalka liikkui ulkokentällä mahtavasti ja pallon tielle ehdittiin riittävästi. Lyöntikeli ja Rantakentän nurmi kimmotti palloa huomattavasti korkeammalle kuin kotoinen Koskenharju, mutta siitä huolimatta pelattiin vastus nollille. Nollajakso on nollajakso, eikä ulkopelistä jää moitittavaa. Sisäpelissä vastustaja pakotettiin pariin virheeseen ja toisessa vuorossa myötätuuli vei Karttusen Allun polttolinjaan nostaman kopin takaa läpi. Kunnari oli lähellä ja saatiin jo käydä kolmospesällä harjoittelemassa helikopterituuletuksia, mutta tuomaristo teki oikean ratkaisun ja hylkäsi kunnarin vastustajan nöyryyttämisenä. Tästä suuttuneena Allu toi kauden avausjuoksumme ulkokentän avustuksella ja heti perään Kitee avusti myös toisen juoksun verran. Kun ulkopeli on tiukkaa ja sisäpeli lievää hässäkkää, 0-2 jäivät myös jakson voittolukemiksi, vaikka viimeisen tasoittavalla Kitee vielä pääsi ajolähtöä kärjellä yrittämäänkin.

 

Toinen jakso tutumpaa…

Toisen jakson alussa Kitee jatkoi parantuneita otteitaan ja avausjuoksun heitimme upealla läpiheitolla 3-pesältä. Kysytysheitolla siis, mutta tämä ei ollut se tuttu osuus. Tasoittavalla tultiin tasoihin ja Kitee aloittavallaan taas johtoon. Toisen jakson toisen tasoittavalla Saukkosen Aki kiskaisi tutun kentänhalkaisijan (onneksi ei lyönyt kohti The Leppää, olisi tullut takkapuita) ja tästäpä innostuneena survoimme taululle muutaman juoksun lisää. Ulkopelin erikoisuuksiin kuului se, että teimme kolmesta vastustajan ajolähdöstä, kolmella viimeisen lyönnin ratkaisulla, yhteensä seitsemän paloa. Kaikki nämä lyönnit suuntautuivat Lohidebytantti Heikki Koivulan räpylään ja Hessu jopa tiesi, mitä pallolle pitää tehdä. Sillä tehdään paloja, monikossa. Toisen jakson loppulukemat meille 3-6 ja kolmostilanteet 10-18.

 

Tärkeintä on…

Kolme pistettä. Peli ei ole valmista ja jalat ovat vielä tukossa. Mutta kolme pistettä otettiin kypsän, ei välttämättä hyvän, suorituksen päätteeksi. Tai no, olihan se sarja-avaukseksi hyvä, mutta tämä peli ei tietenkään riitä enää kuukauden päästä. Kolme pistettä sarja-avauksesta antaa kuitenkin tarvittavaa luottoa ja uskoa omiin taitoihin sekä pieni nihkeily sopivasti motivaatiota parantaa pesäpallon pelaamista, esimerkiksi harjoittelun kautta.

Lohen parhaana palkittiin tänään Riku Rytkönen, erinomainen suoritus oli myös pelin jälkeinen ruokailu Pajarinhovissa (ei sukua Elmerille eläinpuistosta huolimatta). Pelinjohtaja on Savonlinnan kohdalla vielä lähes sanaton, mutta Wili sentään sanoi LOL.

A-J