Perjantai-illan kähmyssä, Hipposhallin kelmeässä valaistuksessa, harjoiteltiin suomisarjan itälohkossa pelaamista, kun kohtasimme talven toisessa hallipelissämme Puijon Pesiksen.
Edellissuvena Puijo kaatoi meidät kahteen otteeseen sarjapelissä, joten aliarviointiin ei ollut varaa. Lohen valmistautumista häiritsi kova odotus, joka ei vieläkään ole ohi. Hiihtoloma alkaa siis vasta lauantain treenien jälkeen.

Pennanen hoiti roolinsa alusta alkaen mallikkaasti.

Saimme otteluun loistolähdön. Watian Wili toimi ensimmäisessä vuorossa pallomagneettina ja raapi taululle parikin voittavaa suoritusta. Puijollekin tarjottiin otetta alussa; kahdessa ensimmäisessä ulkovuorossa tarvitsimme kymmenen palon paikkaa kuuden tekemiseen, ja ottamatta jäi myös kaksi koppia, joilla vastustajan hallinta olisi saatu kiinni.
60 % onnistumissaldo olisi jäänyt harmittamaan, ellei ensimmäisessä sisävuorossa olisi saatu kaikkea onnistumaan. Ensimmäisen tasoittava tarjosi maukkaita lyöntejä, nöyrää ja fiksua pelaamista ja peräti kahdeksan juoksua! Tahti pysyi julmana koko ensimmäisen jakson, loppulukemat 14-1 ja helpottunut hymy kasvoille. Hyvösen rikkonainen tilastolaite ei kerro kaikkea, mutta juoksuja löi useampi pelaaja kuin jätti lyömättä, mutta kyllähän Saukkolan Akselin takaa keskelle sipaistu läpäri olisi kesäkelissä haettu Koskenharjun kentän takana olevan pienkerrostalon ullakolta. Koivulan 2-rajanäpyt taas olivat lähes savolaisen kieroja.

Toiselle jaksolle ulkopeli parani. Orpanan Riku nousi viime viikonvaihteen fysiikkatesteissä kategoriaan ”Urheilija” ja toi etukentälle vauhtia. Myös muilla osa-alueilla peli parani.

Riku Orpana tuo!

Jouduimme tekemään jo avausjakson lopussa vaihdon ja ottamaan Mattilan Tuomaksen pois. Syy: kokovartalovamma, paluu: avoin.
Sisäpelissä masut tuntuivat täyttyneen ensimmäisen jakson rallattelusta. Teimme merkkivirheitä, löimme kovia käsiin ja jätimme vääriä ottamatta. Toisessa vuorossa punnersimme yhden juoksun, mutta Puijo tuli tasoittavallaan tasoihin.
Kello näytti tuossa kohtaa jo mummojen (ja minun) nukkumaanmenoaikaa ja oli selvää, että kolmas vuoro jää pelin viimeiseksi. Muilu yritti vuoronvaihdossa korostaa taktisia elementtejä, joita sitten 2. pelinjohtaja toteutti huutamalla vääräksi keskelle lautaa napsahtaneen tolpan. Ei alkanut hyvin ei.
Kapteeni Hepelius Pennanen otti vastuuta ja puhkaisi tiensä kakkospesään asti. Reikä vaikutti sen verran lupaavalta, että ajolähtöä purkanut Saukkola pasautti 2-pesän kohdilta lyönnin, joka olisi kesäkelissä lävistänyt 2-vahdin räpylän, 16-vuotiaan 2-tuomaritytön, Koskenharjun 2-puolen aitaan myydyt kymmenet mainosplakaatit, Koskenharjun aidan ja nelostien meluvallin. Hevosenpotku, hallipelissä kaksi juoksua. Loppulukemat 4-1, viimeisen ulkovuoron hoitelimme Vekselillä.

Pelissä oli paljon hyvää, paljon kehitystä, mutta myös jotakin, mitkä eivät olleet vielä nytkähtäneet eteenpäin. Ulkopelin tempo ja tekeminen paranivat, mutta merkkivirheitä pystyimme tekemään silti kaikilla tavoilla ja tyyleillä. Ymmärrettävästi merkki ja pelitilanneharjoitteet eivät ole olleet harjoittelussa viime viikkoina pääteemoina, joten uskotaan siihen, että näistäkin päästään kun niitä treenataan.

Ensi viikko on Lohella vähän kevyempi: treenataan neljästi ja haetaan voimia maaliskuun peliruuhkaan. Maaliskuun toisella viikolla onkin sitten tapahtumia. Treenien lisäksi kaksi hallipeliä, kun Jyväskylään saapuvat aina kova Kopla ja Jalasjärven Jalas. Tervetuloa ihmettelemään, miltä silloin peli näyttää!

Lohen kokoonpano tänään:
1. Pano Kurari 3-p
2. Riku Rytkönen 3-k
3. Henri Ikonen 2-v
4. Tuomas Mattila 1-v (toinen jakso vempassa)
5. Ville Rauhala 2-k
6. Henri Pennanen 2-p
7. Elmeri Pajari S
8. Aleksi Karttunen L
9. Mikko Viljami 3-v
10. Joni Luukkainen
11. Aki Saukkonen
12. Heikki Koivula (toinen jakso 4./3-v)

Pitkään sitä on saatu odottaa, pesäpallopeliä nimittäin. Kun kausi loppuu elokuun alkupäivinä ja seuraava alkaa helmikuussa, talvi tuntuu a) pitkältä, b) tylsältä ja c) harjoittelun täyteiseltä.

Pelipäivä sitten vihdoin koitti sunnuntaina 7. helmikuuta. Sitäkin vuorokautta piti yli 20 tuntia kärsiä, ennen kuin Keski-Suomen mittavan nuorisotuomarikoneiston lahjakkuuksien pillit komensivat kiilaan. Vastaan asettui paikallisvastustaja Jyväskylän Kiri, jonka kanssa kilvoittelemme suomisarjan itälohkon Jyväskylän mestaruudesta ensi kauden runkosarjassa peräti neljä kertaa. Jo viime vuonna Kiri ylsi pudotuspeleihin, eikä nuori joukkue voi olla kehittymättä vaikka yrittäisi – olettavasti Kiri on ensi kesänäkin yksi niistä joukkueista, joka taistelee tasaisessa lohkossa pudotuspelipaikoista.

Pääsimme otteluun melkein parhaalla talvikauden rosterillamme. Pajarin Elmeri oli terrorisoimassa Lontoota ja Luukkaisen Jonin nilkka otti osumaa aamun sählyssä, mutta esteettinen ja viimeistelty teippaus Vilin toimesta alkoi pitää jo toisella jaksolla ja Jonikin saatiin peliin.
Lähtökohdat otteluun olivat siis kutakuinkin otolliset, joskin pelituntuma oli varmasti pienempi kuin vastustajalla. Omalle pelipaikalle eivät kaikki vielä päässeet, mutta eiköhän tässä taas päästä vastustajia yllättämään uusilla kokoonpanoilla kun seuraavan kerran pelataan…

Kuten Muilun Jusanderi otteluennakossaan pohti, tiivis ulkopeli tulee kyllä, mutta rauhallista sisäpeliä lähdetään etsimään jo ensimmäisessä pelissä; viime kaudella kun se ei oikein ehtinyt löytyä parissakymmenessäkään. Kun olosuhteissa, joissa läpilyönnillä saa vain yhden extrapesävälin, johtaa ensimmäisen aloittavan jälkeen 4-0, voisi jo huokaista ja kuvitella olevansa vahvoilla. Huokaistiin, eikä muistettu pelata niitä ulkovuoroja ennen kuin toisella jaksolla. Kiri tuli siis tasoittavallaan tasoihin 4-4 -lukemiin ja siitä Hippoksen sisäraveja käytiin tasatahtia. Jakson lopussa olimme terävämpi joukkue ja paransimme ulkopeliä enemmän, siitä ansaittu 9 – 7 voitto avausjaksolta.

Toinen jakso oli huomattavasti parempaa pesäpalloa, ainakin meiltä. Löysimme ulkopeliin aktiivisuutta, jopa aggressiivisuutta. Saimme vastustajan sisävuoron katkeamaan keskelle ja kärkeä paremmin kiinni. Uusi lautasvelhomme katseli Lohen touhua viisi vuoroa ja otti sen jälkeen kapellimestarin tikun ja pyöräytti solmuun paikoitellen kaikki. Sisäpelissä pystyimme edelleen pelaamaan rauhallisia, varsin pitkiä sisävuoroja ja olemaan kuskin paikalla. Toinen jakso päättyi meille 4 – 2, viimeistä tasoittavaa ei tietenkään tarvinnut pelata.

Esiinnyimme hyvin, ylpeästi Lohi-logolle pelaten. Peli oli ensimmäinen harjoitusottelu, edes pelinomaisia harjoitteita ei olla tehty vielä yhtään. Niinpä otteisiin on oltava varsin tyytyväinen, vaikka eihän peli tietenkään valmista vielä ole. Sisävuorot olivat rauhallisia, tarvittavat väärät saatiin silti pois ja ulkopeliin alkoi lopussa löytyä sopiva syke. Tarkennuksia sijoittumisiin, lyöntivalintoihin ja taktisiin nyansseihin löydetään vielä videoilta ja parannetaan niitä varmasti seuraavaan peliin. Merkkivirheitä tuli vielä liikaa. Ulkopelissä heittovirheitä tai pikkupomputuksia tuli vielä liikaa. Saliolosuhteissa kiinniotto- ja heittovarmuus on ollut erinomaista, mutta pelitilanne + välimatkat tuovat vielä suorituksiin virityksiä, joita pitää vielä treenata. Ulkopelissä olimme varsin tasainen nippu, jossa Karttusen Aleksi lukkarina nosti tasoaan toisella jaksolla. Sisällä pelattiin myös koko joukkueella, eikä taidettu jäädä ilman tilannetta missään vuorossa. 13 lyötyä juoksua jakautuivat, mutta Saukkolan Akselille osui pari sellaista keskiosumaa, että ilman Hipposhallin takaseinää niitä etsittäisiin Laukaan puolelta. Toki ne kenttään välissä osuivat. Koivulan Heikki taas pujotti millimetrin tarkkaa välilyöntiä merkattuna ja Rytkönen löi sinne, minne Muilu pyysi. Positiivista oli myös nähdä Ikosen Henrin paluu pelikentälle – virheetöntä, eleetöntä ja varmaa työskentelyä sisällä, ulkona ja pukukopissa. Muita ehditään kehumaan sitten kun pystyy lunttaamaan tilastoista.

Lohen kokoonpano:
1. Riku Orpana s
2. Riku Rytkönen 3-k
3. Henri Ikonen 2-v
4. Tuomas Mattila 1-v
5. Ville Rauhala 3-p
6. Henri Pennanen 2-p
7. Aleksi Karttunen l
8. Mikko Watia 2-k
9. Akseli Saukkola 3-v (toisella jaksolla 10)
10. Heikki Koivula (toisella jaksolla 7/3-v)
11. Joni Luukkainen

Iso kiitos hyvin tuominneelle tuomaristolle ja parille innokkaalle katsojalle. Lisääkin mahtuu!

En ole kovin taikauskoinen henkilö, mutta eihän voittavia vaatekappaleita vaihdeta tietenkään. Toistaiseksi voittamattomat pelinjohtobokserit löytyivät perjantai-iltana Sotkamon Tokmannin kahden euron alelaarista. Käykäähän hamstraamassa muihinkin maakuntiin, ettei sitä Poikaa taas kylvetetä Hiukassa syyskuussa!

Seuraavan kerran pelaamme perjantaina 26. helmikuuta Puijon Pesistä vastaan.
Joukkueesta voinee lausua samat sanat kuin Kiristä – nuori joukkue, joka varmasti on taas asteen kovempi kuin vuosi sitten.

Ottelun käänteet tiivisti Lohen valmennuksesta Antti-Jussi Hirvonen.

Harjoitusottelu Lohi – Kiri II Hipposhallilla 7.2.2016.
Vuoro alkaa kello 20:00 ja ottelu n. 20:30.

Katso videolta Pelinjohtaja Jussi Muilun mietteitä menneestä talvikaudesta ja odotuksista ensimmäiseen harjoituspeliin.

Haastattelijana Joonas Huovinen.