Ensi kesänä Lohinutussa Koskenharjulla ja muualla ainakin Suomensarjan Itälohkon pesispyhätöillä kirmaavat myös Ville Rauhala ja Elmeri Pajari. Rauhala on saanut pesisoppinsa Ilmajoella, sen väkijuomakylän Urheilijoissa ja meriiteistä löytyy B-poikien Suomen mestaruus kaudelta 2009. Pajari sen sijaan on Jyväskylän omia poikia ja ehtinyt aiheuttaa vuosien varrella niin ihastusta kuin pahennustakin. Otetaan kuitenkin tarkempi katsaus kumpaankin herrasmieheen!
Ville Rauhala: 23-vuotias eteläpohjalaanen, joka on opiskelee nyt logistiikkaa JAMK:ssa. Koskenkorvalla olen oikeastaan pelannut koko ikäni, vaikka viime kaudella mentiinkin Jalasjärven väreissä. Toisaalta tuttuja naamoja oli siinäkin joukkueessa riittämiin. Aluksi oli hieman outoa tulla kokonaan uuteen ryhmään, mutta tutustumisen jälkeen olen viihtynyt hyvin ja vaihtelu on virkistänyt.
Elmeri Pajari: Aika kova jätkä, joka on valmis sulautumaan ihan mihin vaan. Ajattelin profiloitua kovaksi mailamieheksi ja lyödä palloa aiemman näpertelyn sijaan. Ulkona luotan äärimmäiseen pelikäsitykseen ja -rohkeuteen. Jalkoja tuntuu sen verran vähän olevan joukkueessa, että kai se on itse ruvettava juoksemaan myös.
Mikä sai sinut lähtemään Loheen?
VR: Jussi Muilu laittoi viestiä, että lähtisinkö treenaamaan ja mahdollisesti pelaamaan. Kun sain asiat järjesteltyä siten, että voin kesänkin olla Jyväskylässä, niin lähdin mukaan ja hyvältä on vaikuttanut. Muilu ja A-J Hirvonen ovat osaavia heppuja ja on ollut mukava harjoitella.
EP: Pelaaminen on aina kiinnostanut ja nyt, kun elämäntilanne on muuttunut takaisin opiskelijaksi, on aikaa jälleen treenata tosissaan. Kroppakin on pitkästä aikaa siinä kunnossa, että pystyy harjoittelemaan kovaa. Aiemmin oli pää jumissa ja sitä tuli hakattuakin seinään, kun ei ymmärtänyt laittaa kroppaa kuntoon. Nyt on täysin uusi maailma auennut.
Mitä tuot erityisesti mukanasi kesän 2015 Lohiparveen?
VR: Pohjalaisen asenteen ja lyötyjä pinnoja!
EP: Voittamisen halua ja -himoa. Jokainen teko, minkä teen marras-, huhti- tai heinäkuussa, tähtää voittamiseen.
Ensi kosketuksesi Loheen – missä, milloin, miksi, miten?
VR: Nimeltä olen vain tiennyt eli en ole tätä syksyä ennen edes kohdannut pesiskentillä. Jyväskylää vastaan pelatessa vastassa on ollut aina Kiri tai Valo.
EP: Varmasti yksi ainakin mieleenpainuvimmista ja varhaisimmista kokemuksista on vuodelta 2002, kun Lohi ja Kiri pelasivat Ykköspesiksessä vastakkain. Bittilähde väittää katsojamääräksi 1365, mutta se lienee vain myytyjen lippujen määrä, sillä porukkaa oli Koskenharjulla yli 2000. Miljoona muistoa ja kokemusta on senkin jälkeen tullut ja hyvin erilaisiin tilanteisiin on tullut jouduttua niin syksyn pimeinä iltoina kuin kauniina kesäpäivinäkin.
Minkä ominaisuuden haluaisit Elmeriltä?
VR:En mitään. Tai on Elmeri kova höpöttömään ja välillä sitä jaksaa kuunnellakin.
Minkä ominaisuuden haluaisit Villeltä?
EP: Äärettömän rauhallisuuden.
Mitä Elmeri ei tiedä sinusta?
VR: Elmeri ei varmaankaan tiedä oikeaa nimeäni.
Mitä Ville ei tiedä sinusta?
EP: Ville ei tiedä, että tykkään keittää aamupuuroni kahvinkeittimellä.
Kuvaile Elmeriä kolmella sanalla?
VR: Hauska, rehti, komea
Kuvaile Villeä kolmella sanalla?
EP: Härmä, pilke, kirpputori
Olette pari kotiutuslyöntikilpailussa. Kumpi lyö, kumpi tuo?
VR: No minä lyön ja Pajari juoksee. Se on selvä asia!
EP: Minä lyön, ekalla lento!
-AP-