Lohen nihkeähköt ulkoharjoituspelit olivat haalea muisto vaan kun innokas Lohilauma kirmasi tänään kiilaan aurinkoisella Kiteen Rantakentällä. Lauman innokkain tuli paikalle Ilomantsin kautta, vaikka ei edes mahtunut aloittavaan kokoonpanoon. Lievät ylikierrokset näkyivät erityisesti sisäpelissä, jossa pystyttiin uinumaan merkki ja sätkimään Kiteen lukkarin Sikiön vaapussa useaan otteeseen.

Ulkopeli rautaa!

Avausjaksolla oli tosiaan positiivisia kierroksia. Jay Kunelius juoksi jo aamulämpimissä Juvalla pikkuisen toista sataa kierrosta. Raukkis taas oli kuin nuori varsa päästessään pitkästä aikaa pelikamoihin ja häntä erehdyttiin samaisella savolaisella paikkakunnalla luulemaan B-pojaksi. Saavutukset on tuolta ajalta… Mutta niin, pelikin oli. Avausjaksolla ulkopelissä oli loistavaa sykettä. Vaikka helteinen keli (ja bussi) vei vähän mehuja, jalka liikkui ulkokentällä mahtavasti ja pallon tielle ehdittiin riittävästi. Lyöntikeli ja Rantakentän nurmi kimmotti palloa huomattavasti korkeammalle kuin kotoinen Koskenharju, mutta siitä huolimatta pelattiin vastus nollille. Nollajakso on nollajakso, eikä ulkopelistä jää moitittavaa. Sisäpelissä vastustaja pakotettiin pariin virheeseen ja toisessa vuorossa myötätuuli vei Karttusen Allun polttolinjaan nostaman kopin takaa läpi. Kunnari oli lähellä ja saatiin jo käydä kolmospesällä harjoittelemassa helikopterituuletuksia, mutta tuomaristo teki oikean ratkaisun ja hylkäsi kunnarin vastustajan nöyryyttämisenä. Tästä suuttuneena Allu toi kauden avausjuoksumme ulkokentän avustuksella ja heti perään Kitee avusti myös toisen juoksun verran. Kun ulkopeli on tiukkaa ja sisäpeli lievää hässäkkää, 0-2 jäivät myös jakson voittolukemiksi, vaikka viimeisen tasoittavalla Kitee vielä pääsi ajolähtöä kärjellä yrittämäänkin.

Toinen jakso tutumpaa…

Toisen jakson alussa Kitee jatkoi parantuneita otteitaan ja avausjuoksun heitimme upealla läpiheitolla 3-pesältä. Kysytysheitolla siis, mutta tämä ei ollut se tuttu osuus. Tasoittavalla tultiin tasoihin ja Kitee aloittavallaan taas johtoon. Toisen jakson toisen tasoittavalla Saukkosen Aki kiskaisi tutun kentänhalkaisijan (onneksi ei lyönyt kohti The Leppää, olisi tullut takkapuita) ja tästäpä innostuneena survoimme taululle muutaman juoksun lisää. Ulkopelin erikoisuuksiin kuului se, että teimme kolmesta vastustajan ajolähdöstä, kolmella viimeisen lyönnin ratkaisulla, yhteensä seitsemän paloa. Kaikki nämä lyönnit suuntautuivat Lohidebytantti Heikki Koivulan räpylään ja Hessu jopa tiesi, mitä pallolle pitää tehdä. Sillä tehdään paloja, monikossa. Toisen jakson loppulukemat meille 3-6 ja kolmostilanteet 10-18.

Tärkeintä on…

Kolme pistettä. Peli ei ole valmista ja jalat ovat vielä tukossa. Mutta kolme pistettä otettiin kypsän, ei välttämättä hyvän, suorituksen päätteeksi. Tai no, olihan se sarja-avaukseksi hyvä, mutta tämä peli ei tietenkään riitä enää kuukauden päästä. Kolme pistettä sarja-avauksesta antaa kuitenkin tarvittavaa luottoa ja uskoa omiin taitoihin sekä pieni nihkeily sopivasti motivaatiota parantaa pesäpallon pelaamista, esimerkiksi harjoittelun kautta.

Lohen parhaana palkittiin tänään Riku Rytkönen, erinomainen suoritus oli myös pelin jälkeinen ruokailu Pajarinhovissa (ei sukua Elmerille eläinpuistosta huolimatta). Pelinjohtaja on Savonlinnan kohdalla vielä lähes sanaton, mutta Wili sentään sanoi LOL.

A-J

Lohen edustava suomisarjamiehistö sai äitienpäivänä taputeltua viimeisetkin harjoituspelit ennen tosimatsien käynnistymistä. Kyseessä oli pelillinen härkäviikko, kun tiistaina kohdattiin Koskenharjulla ykköspesisjoukkue Lievestuoreen Kisa ja sunnuntaina samalla stadionilla paikallisvastustaja Jyväskylän Kiri.

Voitto molemmista peleistä
Niin tiistain kuin sunnuntainkin ottelut venyivät supervuoroon saakka. Molemmille peleille yhteistä oli myös se, että ottelun alut olivat todella tukkoisia ja vasta supervuorot olivat alusta loppuun hallittua ja haluttua tekemistä. Tiistain ottelussa pelattiin kuitenkin pääosin hyvää sisäpeliä, pitkiä vuoroja ja hallittuja suorituksia. Tietty jalattomuus vaivasi, koska kumpaakaan etenijäjokeria ei uskallettu täysillä juoksuttaa, ja ykköskärjestä puuttuivat kokeneet mailataiturit Ikonen ja Mattila.
Ulkopelillisesti tiistain matsi ei ollut erikoinen. Pelistä puuttui rytmi ja räiske, kun kovalyöntinen vastustaja halusi lyödä paljon, ja me vissiin halusimme heittää toisillemme kouhuja. Alun nihkeily saatiin kuitenkin käännettyä rauhallisella sisäpelillä ja voitimme pelin 2 – 1 (6-5, 1-3, 3-1).

Sunnuntaina sukellettiin kokonainen jakso
Harjoituskauden huonoin jakso pelattiin Kiriä vastaan avausjaksolla. Valmistautuminen ei ollut sujunut nappiin, sen viuhkavelho aavisti jo alkuverryttelyn futiksesta. Avausjakso ihasteltiin upeata säätä ja mietittiin pesispörssirivejä, niinpä vastustaja oli lukemin 2-3 parempi. Ainakin. Toiselle jaksolle saatiin suututettua itsemme ja kairattiin 7-0 -voitto, supervuoro 1-0 meille. Suomisarjan itälohko on tasainen ja joka piste pitää pelata, sen tämä taas meille opetti.

Hyvää ja vähemmän hyvää
Positiivista koko harjoituskaudelle on ollut sisäpeli, jota on pystytty pyörittämään rauhallisesti ja laajasti, kohtuullisen stabiililla kokoonpanolla. Molemmat kuluneen viikon pelit pelattiin samalla lyöntijärjestyksellä ja ilman em. ykköskärjen kaksikkoa. Positiivista on myös se, että Lohi kiinnostaa. Ilman mitään mainontaa, ilman VP:n äänen seireeninomaista kutsua tai Laittoman palveluita on kentälle houkuteltu molemmissa peleissä reilu 50 katsojaa. Kausikorteilla ja Lohituubeilla on kysyntää, Koskenharjun kotipesä kiiltää. Säbämiehet Pulkkinen ja Kunelius ovat ottaneet paikkansa kentällä ja kopissa, Rauhala on ottanut askeleita oikeaan suuntaan (tiistaina hyvä lyöntipeli, sunnuntaina ulkopeli) ja Orpana on vakuuttanut sekä LähiTapiolassa että Mattilan saappaissa. Nopeuskestävyystestit näyttivät mainioita lukemia jo ennen hellekauden alkua ja kelien lämmettyä ollaan houkuteltu sitä nopeuspiikkiä esiin. Sieltä se tulee.

Haasteeksi on tullut tuttu juttu. Talven harjoituksista tuttu sähinä ulkokentällä laadukkaiden heittojen, ripeän liikkumisen ja varmojen kiinniottojen ympärillä on muisto vaan. Niin pelaat kuin harjoittelet. Valitettavasti on varmaan soiteltava Äffälle Graniittiin, onko sitä meidän tuttua ulkopelirytmiä näkynyt kesäksi autioituneilla käytävillä. Kaikilla lajia harrastaneilla on hyvin tiedossa se, että ulkoharjoitukset tiputtavat tekemisestä tempoa ja epäonnistuneen suorituksen paikkaaminen vie aikaa avarassa tilassa monin verroin. Kovasti on yritetty myös muistuttaa siitä, että sen laadukkaan harjoitteen läpivienti ulkona on raskaampaa kuin sisällä, mutta ei siitä paljon tarvitse livetä, kun se huono suoritus tarttuu myös vieruskaveriin. Ja vaikuttaa myös sisäpeliin, jos harjoitustempo ei pysy ulkona riittävän hyvänä. No, tämä kriittisen valmentajan silmin. Kaikki kuitenkin talvella näkivät, että osaamme heittää ja kiinniottaa laadukkaasti, joten kyllähän ne taidot siellä on olemassa, kun niitä vaan osataan ja jaksetaan käyttää.

Viimeinen harjoitusviikko ennen sarjan alkua
Paljon on tekemistä ja jotakin on varmasti kesken, kun Rantakentällä sunnuntaina kautta avataan. Terveystilanteen osalta Mattilan ja Ikosen vammoja hoidetaan harkiten. Voi olla, että pelaavat avauksessa jo molemmat, tai ei kumpikaan, tai sitten toinen pelaa ja toinen ei, tai sitten se toinen pelaa ja toinen ei. Muiden osalta yritämme olla rikkomatta mitään.

Antti-Jussi Hirvonen
II Pelinjohtaja

Upea äitienpäivän aamu Aina Aurinkoisella. Joukkue on tehnyt viimeiset valmistelut ennen kauden kenraaliharjoitusta.

Herkistelyjen päätteeksi LohiTV nappasi koukkuun seuraavan Lohen eli Riku ”Rytsölä” Rytkösen: