Vaikean kautta, mutta kuitenkin. Kolme ottelua Puijoa vastaan se otti, mutta suomisarjasuperin kivikovan itälohkon arvostettu finaalipaikka varmistui illan kähmyssä Aina Aurinkoisella Koskenharjulla kesän parhaan kotiyleisön edessä, upeassa kelissä. Maailma on mallillaan eikä kypärät kallellaan.

Reisiluu poikittain kurkkuun!

Jos joskus on puhuttu ottelun alun tärkeydestä ja sitten toteutettu sitä vähän siihen suuntaan, niin eilen puhuttiin kärsivällisyydestä ja siitä, ettei peli ole ohi vielä ensimmäisen vuoron jälkeen. Hienoja sanoja vailla mitään merkitystä (onneksi), taululla oli 8-0 lukemat ensimmäisen vuoroparin jälkeen. Ensimmäisen aloittavalla iskettiin siis tyrmäysalku, luu kurkkuun. Eikä mikään pikkuinen luu, vaan kunnon möhkäle. Aloittavallaan Puijo kokeili juoksun tekoa kaksi kertaa, jotka jäivät Puijon avausjakson ainoiksi kotiutusyrityksiksi. Omalla sisävuorolla vastatuultakin nopeampi Riku Orpana toi avausjuoksun Henri Ikosen lyömänä, Kunelius viiletti toisen juoksun harhalla ja sitten alkoi Taikuri Mattilan show. 2-jatkeelta pallo komeasti ulos kenttäalueelta, tuloksena kunnari ja ihan paranormaali juoksu. Sen jälkeen palloa hakattiin lyöntikierros tehden juoksuja hyvillä ja vähemmän hyvillä lyönneillä. Mattilan astellessa toisen kerran lyömään, tilanne oli 6-0. Mattilan poistuessa lyöntipaikalta suoraan kakkospesälle ihailemaan pallon kulkua pyörätiellä kohti Palokkaa, tilanne oli jo 8-0. Tuon jälkeen nostettiin vähän jalkaa kaasulta, mutta pelattiin upeaa ulkopeliä Karttusen Aleksin sotkiessa savolaisten kieroiluja väärillä ja tolpilla. Jakso päättyi 10-0 meille.

Kaikkihan sen tiesivät, mutta…

…vaikeaa siitä silti tuli. Tilanne on toiselle jaksolle lähdettäessä 0-0 ja pudotuspeleissä yhdellä jaksolla ei ole mitään väliä. Tiedettiin vastustajan tarjoavan taktista väärää meidän suuntaan, mutta sen verran oltiin innokkaita, että ei maltettu ottaa pois. Tiedettiin mihin vastustajan lyönnit suuntautuvat, mutta ei muistettu liikkua sinne ajoissa. Niinpä Puijo karkasi ensimmäisessä vuorossa 0-2 johtoon, jonka onneksi pystyimme kuittaamaan tasoihin heti toisen vuoron alkuun. Sitten taas normaalia, pitävää ulkopeliä ja neljännen aloittavalla Mattila kruunasi iltansa toisen jakson voittojuoksulla. Puijon kiri jäi vaisuksi, kun nautiskelimme palot neljännen tasoittavalla jo etupesille, eikä tarvinnut täristää kolmostilanteissa. Palkitut löytyivät sisäpeliosaajista, Mattila ja Ikonen täydensivät lasikokoelmaansa Arabian Paratiisi-sarjan 16 hengen astiastolla. Tilastot pelistä löytyvät vaikka täältä.

Ja sitten finaaliin

Pitkään ei huokaista vaan jo lauantaina kuopaistaan käyntiin itälohkon finaalisarja Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Systeemi on sama kuin välierissä; lauantaina Koskenharju täyttyy pesisihmisistä kotiottelussa kello 14.00 alkaen. Osallistumme satamassa järjestettävään Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumaan niin sanotusti lämppärinä; Laittomasta saa pienen porilaisen panimon isoja oluita esimerkiksi omalla tai lainatulla setelirahalla sekä muovisella kortilla, jossa on katetta. Vierasmatka Kouvolaan järjestyy sunnuntaina kätevästi omatoimisesti, esimerkiksi Allegro Pietarista koukkaa Kouvostoliiton kautta.

Valmistautumisaika jää lyhyeksi, mutta itsepä tilasimme sen Kuopiossa. Parikin päivää on tehnyt ihmeitä, eilen saimme kokoonpanoon takaisin jo Koskenharjun Kilmisterin Riku Rytkösen ja lauantaina eivät kaikki halukkaat mahdu mukaan millään. Muilukin joutuu viuhkan varteen. Mutta onpa vaan upeaa olla näissä peleissä, tulkaahan nauttimaan! Pelejä on kuitenkin sen verran vähän jäljellä, että ottakaa anoppikin mukaan, minäkin otan.

Sarja tasan. Kerrasta poikki. Voittaja jatkaa. Siinä ollaan pudotuspelien avausviikonlopun jälkeen. Ratkaisu nähdään siis Aina Aurinkoisella Koskenharjulla keskiviikkona 24.8. kello 17.30 alkaen. Siis joo, 17.30. Ehdit kotiin Emmerdalelle. Tai laita varmuuden vuoksi VHS:lle, Laiton tarjoilee hyvää olutta ja huonoa seuraa niin pitkään kuin viihdyt. Valomerkki taivaalta.

Lauantaina vakuuttavaa

Lohi oli lauantaina hyvä, Puijo heikko. Lohi teki juoksuja, Puijo heitti pesävälejä. Joka osa-alueella olimme reilusti edellä, eikä pitänyt olla mitään isompaa korjattavaa sunnuntaiksi. Lauantaina vieläpä puuttuivat kokoonpanosta ykköskärjen vaihtajina koko kauden mestaroineet Rytkönen ja Ikonen. Karttus-Allu oli lautasella kotipesän herra ja vastustaja ei päässyt käyttämään pieniä vaihtolyöntejä koko ottelussa. Jokerit Koivula & Saukkola paukuttivat seitsemän juoksua. Tilastot löytyvät esimerkiksi internetistä, koska Tane on sinne ne tuottanut.

Sunnuntaina surkeaa

Paljon sitä ehtii kahdessakymmenessä tunnissa tapahtua. Olisi voinut kuvitella, että vaihdettiin pelipaitoja vastustajan kanssa. Katkaisuottelu on kuulemma aina vaikea ja onhan se, jos heittää huonosti, ei ota kiinni kohti tulevia palloja ja varmuudeksi vielä pompauttaa. Ja sisällä… No huhhuh. Meille tarjottiin. Ensimmäisessä vuorossa 2-0 -johto, sen jälkeen kuuteen vuoroon yksi tehty juoksu! Toisen jakson viimeisen tasoittavan nousu kahdella palolla 5-0 -tilanteesta tasoihin oli toki hieno, mutta pudotuspeliottelussa täyttä kosmetiikkaa, koska vain tuloksella on väliä. Kaikki kunnia kuitenkin Puijolle, joka oli huomattavasti parempi kuin lauantaina. Kun sisäpelistä jättää tyhmät palot pois, sisävuorot ovat laadukkaampia. Ja kun lukkari saa sen pallon lavalle ja ulkokenttä heitot kohdalleen, on helpompi pärjätä. Nämä kaikki Puijo oli yhdessä yössä saanut aikaan ja ansaitsi voittonsa.

Mutta nämä on niitä pelejä…

…jonka takia tätä lajia harrastetaan. Tunne tuo pelifiiliksen, tunne tuo pettymyksen ja tunne tuo sen palkinnon, voittajafiiliksen kun tulostaululla oman joukkueen sarakkeessa on isompi lukema pelin jälkeen. Kun pelataan pudotuspelejä, nuo tuntemukset voi korottaa potenssiin, koska jaksovoittopisteitä ei jaeta eikä häviäjille ole keräilyeriä, joissa kausi jatkuisi. Runkosarjan voitto tuo sen kivan lisän, että Lohen suomuisesta päänahasta saa vastustaja vielä isomman fiiliksen, kun taas meidän voittaessa ollaan tehty odotettu suoritus. Yritämme kuitenkin muistaa, että mikään ei tule ilmaiseksi ja kyllä meille itselle meidän voitto on iso asia. Keskiviikkona se tietää loppuottelupaikkaa kivikovassa suomisarjasuperissa, se on isoin saavutus tällä joukkueella ikinä ja joillekin kenties se viimeinen saavutus pesisuralla. Isoja asioita, mutta myös noihin pyrkiminen on ollut tällä joukkueella nautintoa ja keskiviikon peli on yksi iso paikka nauttia pesiksestä. Nautinto on toki lähempänä silloin kuin pärjää.

Siispä – tulepa keskiviikkona nauttimaan kanssamme pesiksestä!

Tästä ei nyt tullut kovin fiksu juttu, mutta ehkä sitten kirjoittajan näköinen?

Rakas internet, kirjoitan tällaista nyt ensimmäistä kertaa. En ole ensimmäistä kertaa playoffseissa, mutta tämmöinen ennakkojuttu on ihan uusi kokemus. Jänskättää. Ja vähän myös nolottaa. Nuo hädintuskin täysikäiset pelurit kasvattavat täydelleen playoffs-partaa ja meillä pelinjohdossa ei viihdy karvat edes yläpään yläosassa. Alapääjuttuihin ei nyt sorruta.

Katsaus menneeseen

Kaudella 2015 oli tässä vaiheessa elokuuta Lohen päätössaunat kylpeä römpsäytetty, kansallinen The Masters of Koputus kilpailtu ja nahkatakit napitettu leukaan asti kiinni. Vietettiin ylimenokautta kovasti pettyneissä mielentiloissa. Eikä tässä yhteydessä tarvitse edes mainita kautta 2014, jolloin meille pyhää Koskenharjua miehittivät sinivalkoiset värit.

Eipä siis ihme, että tällä kaudella pettymyksistä on ammennettu virtaa. Lohi on onnistunut purkamaan kiimaansa pelikentillä voittaen runkosarjassa 15 ottelua 16 mahdollisesta. Harjoituspeleissäkään ei tarvinnut juuri tappioita harjoitella, joten olemme toimineet voittavassa organisaatiossa viimeisen vuoden.

Tärkein voitto on kuitenkin toistaiseksi ollut oman itsensä voittaminen. Sen, että pelin/jakson/suorituksen/harjoitteen ei tarvitse loppua pettymykseen, vaan se voi olla voittava teko, vaikka ei alkaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Kun vuosi sitten kiroilimme päät painuksissa tappioita, tällä kaudella on noustu tappioasemista voittoon, tehty viittä juoksua kahdella palolla, selvitty loukkaantumisista ja parannettu myös harjoittelua. Jokainen meistä on pystynyt nousemaan yli jostakin pettymyksestä ja tekemään sen voittavan suorituksen, haluten ratkaista tilanteen voittavasti eikä epäonnistumista peläten.

Voitot ja systemaattinen työ tuo luokseen tietenkin myös sitä hyvää fiilistä. Seura on kehittynyt mukana ja pieniin, mutta meille niin tärkeisiin asioihin on panostettu. Toki hommat ovat edelleen harvojen harteilla, mutta se mikä luvataan, myös pidetään. Myös faneille iso kiitos; teitä on taas tänä vuonna nähty innokkaina tukenamme ja vaikka määrä on vielä pieni, laatu korvaa hienosti!

Katsaus Lohen syksyyn

Onko Lohen kutuaika ohi, onko kaikki mäti jo laskettu Tourujokeen? Löytyykö vielä virtaa?

Urheilun herra isoherra, ei nyt mainita entistä Norjan maajoukkueen mäkihypyn päävalmentajaa nimeltä, luki Jussi Muilun haastattelun Keskisuomalaisesta ja osti kaiken. Olympiajoukkue lähti Rioon nauttimaan, välittämään sieltä hyviä fiiliksiä tänne paskaisen meren taakse ja unohti, että suomalainen arvostaa sisukasta taistelua silmät umpeen muurautuneena. Sille savolaislähtöiselle koutsille tiedoksi, että Muilun Jussin koko ajatusta ei ollut painettu lehteen. Kyllä meillä on kilpailullisiakin tavoitteita. Ihmismieli on sen verran vekkuli, että ilman mitään tavoitteita pelkästään levittääkseen hyvää fiilistä se ei kokoonnu yhdeksässä ja puolessa kuukaudessa 183 yhteistapahtumaan ja noin 45 omatoimiseen harjoitukseen; ainakaan tekemään niitä hyvin ja huolella. Ei joukkue jaksa tuota määrää ohjattua, osin paineistettua ja tylsääkin tekemistä, ellei joku suurempi päämäärä ohjaa tekemistä. Eikä yksilö jaksa pettymyksiä, penkityksiä, vaivoja ja Hyvösen valituksia, ellei haaveile saavuttavansa jotain ne kestämällä.

Tämä prologi antakoon rivien välissä vastauksen. Lohella on virtaa! Lohi on tehnyt viime syksystä asti töitä sen eteen, että pelikausi jatkuu tänä vuonna pitkään. Runkosarjan voittoa ei uskallettu juhlia pokaalia nostelemalla, vaan ilmoitimme liittoon ettemme tarvitse. Lyöjäkuningaskin tokaisi, että paskoilla lyönneillähän se kuninkuus tuli. Ei siis olla tyytyväisiä tai mahat täynnä. Nahkatakit on vielä ullakolla ja aurinko Koskenharjun yllä. Vai miltä näyttää?

Lohella on siis tarkoitus paistatella Koskenharjun auringossa pari seuraavaa viikkoa, voitoista nauttien. Ilmaiseksihan sieltä ei ole mitään tulossa, mutta kesällä esitetty pelin taso oli sellainen, että pystymme vakavalla naamalla sanomaan tavoittelevamme voittoja, monikossa.

Kuopio ensimmäisenä haasteena

Meille niin kovin tuttu Puijon Pesiksen kakkosjoukkue saapuu siis tulevana lauantaina Aina Aurinkoiselle. Vastustajan olemme kohdanneet tänä kesänä kolmesti; kerran hallissa ja kahdesti sarjapelissä. Pistettäkään ei ole vielä menetetty, mutta helpolla niistä ei ole tullut yksikään. Puijo takoi runkosarjassa käsittämättömän määrän juoksuja, peräti 24 enemmän kuin me. Jatkopaikkakin varmistui runkosarjan viimeisen kierroksen raveissa sarjakakkosta Kouvolaa vastaan 19 juoksun ilotulituksessa. Joukkueen potentiaalista kertoo se, että sarjan 20 eniten juoksuja lyöneen joukosta löytyy kuusi Puijon pelaajaa, parhaana kokenut Panu Knuutinen. Joukkueen kokoonpano vilisee savolaisen pesisakatemian kirkkaimpia tähtiä, mutta kokoonpanot vaihtelevat suuresti, johtuen seuran ykköspesisjoukkueen tarpeista. Myös seuran B-poikien (ja meidän Allun, joka siis B-pojissa edustaa Puijoa) playoffsit käynnistyivät maanantaina, joten pelejä riittää.

Lohen kokoonpano ei ole ollut alkukesän stabiili enää sarjan puolivälin jälkeen. Tähän on tietysti ollut kymmeniä syitä, mutta luonnollisesti pyrkimys on vakiinnuttaa paras kokoonpano, heti kun kaikki ovat käytössä. Playoffs-tyyliin emme kerro terveystilanteesta muuta kuin sen, että pleijareiden avausviikonloppuun löytyy tähän tietoon 12 pelaajaa, jotka ovat tällä kaudella suomisarjaa Lohessa pelanneet. Kaikki 14 eivät ole käytössä, mutta toisaalta niin montaa ei saa kokoonpanoon merkitäkään. Ehkä mukana on jopa jompikumpi tällä kaudella Puijon kaataneista pelinjohtajista. Ja Hyvönen.

Hommahan etenee niin, että tällä hetkellä parempi joukkue menee jatkoon. Jatkoonmeno vaatii kaksi otteluvoittoa kolmesta pelistä. Ottelusarjan voittaja pelaa itälohkon arvostetusta mestaruudesta otteluparin Kouvola – Kitee -voittajaa vastaan samanmittaisen sarjan. Mikäli sinne selvitään, ne pelit alkavat Koskenharjulla lauantaina 27.8.

Lohi – Puijo -ottelusarjan pelipäivät ja kellonajat on vahvistettu seuraavasti:

la 20.8. klo 14.00 Lohi – Puijo

su 21.8. klo 12.00 Puijo – Lohi

ja tarvittaessa ke 24.8. klo 17.30 Lohi – Puijo. Mikäli Puijon ykköspesisjoukkueen välieräsarja Mansea vastaan venyy viidenteen peliin 24.8. pelattavaksi, kolmas suomisarjavälierä pelataan torstaina 25.8. klo 17.30.

Joukkue toivottaa kaikki uudet, vanhat, uusvanhat, ystävät ja viholliset tervetulleeksi Koskenharjulle! Nautitaan syksystä yhdessä, tehdään Aina Aurinkoisesta ruskasyksyn kuumin paikka!