Ei kesää ilman tappiota. Elokuun alkajaisiksi Lohi joutui taipumaan itälohkon kärkikamppailussa Kouvolassa torstai-iltana. Kahdessa ja puolessa tunnissa tiukan, playoffshenkisen ottelun eroksi muodostui yksi juoksu ja kaksi sarjapistettä kotijoukkue Pallonlyöjien eduksi.

Kesän toistaiseksi paras vastustaja

Turhaan ei ole keltamusta kotijoukkue Kouvola juoksusuoria hinkannut. Jalka liikkuu ripeästi ja näpyt tippuu ruutuun tarkasti; pesävälit taittuu iloisesti. Ulkopelissä puolustimme eilen erityisesti takatilannetta, koska KPL teki kovalla prosentilla tilanteita. Erona aiempiin kauden peleihin oli myös se, että sisäpelijoukkueena Kouvola ei tuhonnut sisävuorojaan tyhmiin paloihin, vaan meidän piti oikeasti tehdä töitä jokaisen ristin eteen. Koska vastustaja oli hyvä, meidänkin piti pelata lähes parhaimmillamme, jotta pysyimme mukana. Ihan parhaaseen ei pystytty. Erityisesti parannettavaa jäi heittopeliin ulkona, joka muistutti paikoin pesiskoulun päättäjäisiä ja sisällä, niin… paljon. Emme saaneet jatkettua ajolähtöjä missään kohtaa, johtuen lyöntivalinnoista ja etenemis-/merkkivirheistä. Ei kovin tyypillistä meidän tämän kesän peleille. Yksittäisistä 3-tilanteista huolimatta teimme niitä 21 (vastustaja 22), joten ns. peruspeli kyllä toimi.

Avausjakso vielä tunnustelua

Ottelun ensimmäisen jakson loppulukemat 3-3 vastasivat jakson kulkua. Johdimme Saukkolan saumalyönnin pompottelulla jaksoa 0-1 aina kolmanteen vuoroon asti, mutta sitten vastustaja karkasi 2-1 johtoon. Neljännen aloittavalla tulimme kuitenkin ohi ja pääsimme puolustamaan jaksovoittoa. Kouvolan pää piti ja tasoitusjuoksu vei joukkueet tauolle vielä pisteettöminä.

Toinen jakso enemmän Kouvolan hallussa

Toinen puolikas oli yhtä jännittävä, huipentuen mahtavaan neljänteen vuoropariin. Juoksuja tehtiin tasatahtiin, yksi per vuoropari kolmanteen vuoroon asti. Viimeisen aloittavalle Kouvola tuli 3-2 johdossa. Perusajolähtö kärjestä yhdellä palolla kun pari lyöjää jäljellä ja nelonen lyömässä. Vekseli Karttunen tiesi mitä tapahtuu, heitti linkun oikeaan paikkaan ja Nokkala nokkasi pallon jo toistamiseen ottelussa koipeen ja laittomaksi. Ratkaisu jäi viimeisen varaan ja ei ollut ihan hirveä yllätys mikä sieltä tulee, mutta lopputulos oli. 1+3 ja peli vaikutti taputellulta, varsinkin kun seuraavasta tilanteesta lukemia kaunisteltiin vielä lurupallolla polttajan jalkovälistä. 8-2 -tilanne ennen viimeisen tasoittavaa näytti ja tuntui pahalta. Ja niin tuntuivat myös nopeasti taululle tulleet kaksi paloa, jotka luonnollisesti syövät lyönti/merkkiratkaisuja. Paitsi Akulta. Alkupelin Aku oli ikävöinyt Koskenharjun kuntopalloa (terveiset Jahvalle ja Läskille), mutta pisti nyt pallon 3-kopparin läpi, joka vielä kokemattomuuttaan höntyili petercech-mallista syöksyä 8-4 -tilanteessa. Ei tee Lohi-juniorit tuommoisia syöksyjä tuossa tilanteessa. No, me kiitimme ja kumarsimme, taistelimme vielä jaksovoitosta lukemissa 8-7. Ratkaisunavaimia tarjottiin tällä kertaa torstaina erityisesti pesäpallon lyömisessä kunnostautuneelle Riku Orpanalle, mutta neljäs juoksu samalle illalle olisi ollut jo liikaa. Koko peli siis 1-0 (3-3, 8-7) Koplalle.

Hyvää ja huonoa

Positiiviset: Juuso pääsi mukaan peliin, kiva pelata tiukka/tasainen vääntö, mainioita suorituksia monella ihmisellä, Pulkkinen on taas kunnossa, kohta alkaa tosipelit, sunnuntaina päästään Koskenharjulle, Jämsän fanit. Kun fani kiittää joukkuetta taistelusta pelin jälkeen, se #muuten tuntuu hyvälle. Kiitos myös meidän puolesta!

Negatiiviset: Juuso pääsi mukaa.. eikun, vaivat, tyhmät virheet erityisesti etenemispuolella, tappio, sade.

Erikoismaininnat: Mikko Viljami Watia pelasi eilen sadannen itälohkon ottelunsa! Mies oli niin liekeissä, että oli ihan pakko päästää kikkailemaan myös lavalle. PPL:n suuntaan semmoinen huomio, että kun tulette plakaattia ja kukkia ja itälohkon elinikäistä kausikorttia sunnuntaina Koskenharjulle tuomaan, huomioikaa ne pysäköintikiellot. Parkkipirkot on ärhäköitä.

Ottelun tilastot tästä.

…kävipä tuuri, että olimme tällä kertaa vierasjoukkueena. No vakavissaan – kiitos kaikille asianosaisille, jotka mahdollistitte Kirin kotiottelun pelaamisen Aina Aurinkoisella Koskenharjulla. Aurinko paistoi, yleisöä oli vajaa 300 ja tunnelma hieno. Myös kaupunki kiittänee tapahtumaa, kun parkkipirkot kaivoivat pysäköintikiellot esiin puskien takaa ja vihkot takataskusta. Pahoittelemme. Kuten myös Kirin pallopojalta, jota Vekseli päätti täräyttää pallolla kohti.

August Siukola -show

Meillä on tuommoinen lyöjäjokeri tässä joukkueessa. Sitä pistetään lyömään sitten kun ripeäkinttuisia nuoria miehiä sijaitsee 3-pesän tuntumassa. Ja sitten se poika lyö. Ja se lyö kovaa. Tänään se löi halki kentän, halki pallon ja siinä sivussa kahdeksan juoksua kymmenestä kotiutusyrityksestä. Eikä joukossa ole mitään tuurikunnareita, vaan puhtaita siivuja saumaan, luukkuun, väliin. Tuppinäpy taisi jäädä tänään kokeilematta, mutta sekin vielä nähdään.

Ottelun alut ovat meille kotikentällä olleet vaikeita, mutta onneksi oltiin vieraissa (siis kentällä, ei muuten, kotijoukot huom!). Tällä kertaa alku sisäpelissä oli upea, Saukkola paukutti avausvuorossa kaksi juoksua ja Karttula & Mattinen lisäsivät lukemiksi 0-4. Ulkopelissä oli tänään vaikeampaa ja yleensä tarvitsimme kotijoukkueen apua palojen tekoon. Niin myös avausvuorossa, mutta avausvuoro 1-4 meille oli kuitenkin sitä, mitä haimme ja tarvitsimme. Avausjakso oli muutenkin meidän näytöstä; vain ulkopelin pomputtelusta pieniä miinusmerkintöjä tyylipisteisiin. Arttu Aalto taisi lyödä kesän ensimmäisen kunnarin meitä vastaan, mutta tuosta lyönnistä ei voi miinuksia antaa; Rytkönen oli kaataa Koskenharjun aidan tappaakseen pallon kulun. Onneksi oli kuitenkin enemmän onnistujia kuin pallonpomputtelijoita: Henri Ikonen löi kunnarin, Saukkola kuusi juoksua, Kunelius kipitteli pari kentänympärystä, Jopo kertoi vitsin, minä bongasin Thilin katsomosta ja ennen kaikkea – Lohi voitti 3 – 14.

Ulkopeliä ja Arhippa Savander -show

No se meidän lyöjäjokeri löi meidän juoksut. Ulkopeli parani, vaikka oli niin hidasta, että peli pitää katsoa Youtubesta pikakelauksella että erottaa liikkeen. Toistaiseksi on tullut vasta pysäytyskuvia. Lukkari Karttunen pelasi kohtuullisen mukiinmenevää pesäpalloa (vai pitääkö olla tuoppi, että pesispallo mahtuu?) ja saimme pidettyä vastustajan yhdessä juoksussa toisella jaksolla. Jakso oli kuitenkin huomattavasti vaisumpi ja vieraspelin vaikeudet alkoivat näkyä kun emme saaneet selvää kotijoukkueen paikkakunnalta tulleen syöttötuomarin linjasta ja tulostaulu oli ihan sekaisin… Noo, tämä oli leikkiä, Ryynäs-Sami oli hyvä syöttäri tänään, yksi noin 1,6 metrinen syöttö vaan lipsahti matalaksi ja yhden sisävuoron ryssimme, kun olivat piilottaneet tulostaululla meidän numerot sinne vieraspuolelle. Kaikenlaista. Voitimme toisen jakson ykskaks lukemin 1 – 2 ja koko ottelun 0 – 2. Tilastot tästä.

Paikalliskamppailut tältä kesältä ohi – vai onko?

Neljä sarjaottelua plus harjoituspelit paikallisvastustaja Kiriä vastaan menivät meille, otteluvoitot 4-0. Yksikään peleistä ei kuitenkaan ole ollut mikään läpihuutojuttu (tai Jaska aina huutaa sen aidan läpi -huudon), vaan upeita tapahtumia. Yleisöä ja tunnetta on ollut keskimääräistä suomisarjan pesisottelua enemmän, pelit jännittäviä ja tapahtumarikkaita. Kiitos niistä!

Meidän pudotuspelipaikka on omissa käsissä ja meillä on ihan hyvät mahdollisuudet selvitä sinne. Kiri kärkkyy sinne myös, joten voihan se olla, että näitä vielä nähdään. Ei kehuta vielä vastustajaa liian paljon ja makustella ylivoimalla, näitä ei muista kukaan kun vain syksyn voitot lasketaan. Joten harjoituksiin perjantaina, luvassa mm. pesäpalloa, kopparitreeniä ja Hyvösen keittämät Juhla Mokat.

Harvinainen tilanne Koskenharjun taululla. Kuva: Ismo Nopanen