Ja aamutreenit Koskenharjulla kello 9.00. Sen pidemmälle on turha miettiä vaikka videoita pyöritetään ja pesistä puhutaan.

Hiukan jännittävä peli

Lohi matkusti tänään Puijonlaakson kautta Sotkamon hulppealle stadionille upean Sapsojärven kauniin hiekkarannan kupeeseen aikomuksena voittaa. Tyyli vapaa. Eikä tämmöistä matkaa tehdä pelkällä aikomuksella, se tehdään täysillä. Kun fanit Jämsästä ovat paikalla, me voitamme. Ensimmäinen jakso oli tämän kesän tasoista ulkopeliä, hiukkasen nihkeää sisäpeliä, mutta voittavaa. Joka on tässä kohtaa ainoa asia, millä on merkitystä. Kotijoukkue Sotkamon Jymy sai jakson ainoat kolmostilanteensa ja ainoan juoksunsa viimeisen tasoittavalla Lohen johtaessa jo 0-4.

Toisella jaksolla harjoiteltiin taas takaa tulemista

Toisella jaksolla ei käynyt Jymymäihä, vaan Jymy oli parempi. Pojat löi palloa väliin, pelasivat taktisesti virheettömästi ja oma ulkopelimme oli paikoitellen… pomputtelevaa. Kun palloja punnitsee, olisi hyvä olla vaaka lähellä, koska ei siitä muuten mitään käteen jää. Ehkä paskainen jälki, jos se pallo on ensin päästetty käymään puskassa. Jostakin syystä tuo heikohko ulkopelisuorittaminen kuitenkin vaikutti myös sisäpeliimme, jossa pelasimme luokattoman jakson. Hävisimme tutusta loppukiristä huolimatta 5-3.

Supervuoropari ja kotiutuskisa tulevat sen jälkeen

Päättyi 2-2. Sotkamon juoksuille ei mitään voitu, omat tulivat lyömällä. Paikka oli ratkaista vielä kahden palon kolmostilanteessa, mutta haluttiin kliimaksi kotiutuskisaan. Vastustaja teki kaksi ja itse oltiin tasoissa kolmen parin jälkeen. Olisi oltu jo kahden parin, ellei mailamies olisi hölmöillyt. Ratkaisujuoksu upealla sijoituksella tapin ali ja tanssit päälle. Ei kuitenkaan tanssittu vaihtokopin katolla eikä menty piikkarit jalassa saunaan. Tilastot löytyvät Amerikan internetistä.

Kaikkeen ollaan valmiina

Huomenna peli, tarvittaessa tiistaina treenit. Ajatukset (kuten tämä juttukin) erittäin sekavat tässä vaiheessa, mutta huomenna täydessä terässä.

Eli lyhykäisyydessään: tämä upea nuorten miesten (ja minun) yhteenliittymä nimeltä Jyväskylän Lohi toivottaa kaikki ihmiset (myös savolaiset saa tulla) huomenna tervetulleeksi Aina Aurinkoiselle Koskenharjulle kello 14. Huomenna on mahdollisuus tehdä lohelaista, jyväskyläläistä ja omanlaista pesishistoriaa. Joka tapauksessa se on tämän ottelusarjan ainoa kotipelimme, joten nyt on se paikka antaa tukenne. Kiitämme ja arvostamme, olette meille tärkeitä!

Ja tapahtui viime päivinä niin, että Koskenharjulla paistoi aurinko ja Lohi voitti suomisarjalohkonsa! Eikä minkä tahansa lohkon, vaan itälohkon! Ensi viikonvaihteessa kohdataan lohkomestareiden liigassa pohjoislohkon mestari, joka on tätä kirjoitettaessa vielä selvittämättä. Jäin tässä miettimään, että tarvitseekohan näitä enää edes kirjoitella, kun Keskisuomalainen on ottanut Henri Ikosen ja Jussi Muilun kansikuvapojikseen ja Jämsän fanit hoitaa Twitterissä?

Tuulinen lauantai

Ja kyllä, auringon lisäksi Koskenharjulle mahtuu myös pieni ja virkistävä tuulenvire, jota jotkut Rauli-myrskyksi kutsuivat. Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa, joten meille tuo puhuri tuntui sopivan. Kopparit ja lukkarit olivat erityisesti vaikeuksissa, kun tuuli tarttui korkeisiin palloihin. Sen sijaan Kouvolan Pallonlyöjillä tuuli tuntui heiluttavan vähän myös itseluottamusta ja taktista silmää; sen verran paljon nähtiin kahden palon lyöntivuoroja tai viimeisten lyöjien nostamia koppeja.  Vastustaja ei pelannut niin hyvin kuin osaa, mutta toisaalta oma ulkopelimme oli niin hyvää, että hampaita nauratti. Olimme edellä erityisesti lukkari- ja kaaripelissä, taktisesti kaikessa muussakin. Palkintoraati löysi kakkospalkituksi ulkopelionnistuja Aleksi Karttusen ja ykköspalkituksi tuulelta suojassa pelanneen Henri Ikosen. Ihan väärin ei olisi mennyt, vaikka neljä juoksua lyönyt jokeri Saukkola olisi muistettu myös tai kopparipari Ville Rauhala – Tuomas Pulkkinen olisi aateloitu tuulenkesyttäjiksi. Erityismaininta myös tuomarikaksikolle Sami Ryynänen – Ahma Valtonen, jotka selvisivät urakastaan virheittä, kauden parastaan esittäen. Ilo pelata, kun tuomaristolle ei tarvitse ihan pesiksen perussääntöjä pelin tiimellyksessä kertoa, kuten sunnuntaina Kouvolassa…

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus

Sunnuntai Kouvolassa, uhka vai mahdollisuus? Uhka siinä mielessä, että raihnainen porukkamme kaipaa lepoa ja betoninkovalla KSS Energia-Areenalla on uhkana juosta paljon. Mahdollisuus siksi, että sielläkin voi voittaa. Vimpelin pojat olivat saaneet Raulin raivattua mutkaiselta Heinolan tieltä ja olimme Kouvolassa päättäväisinä. Mutta näköjään kuitenkin vähän häilyväisinä. Meillä oli saumamme tehdä juoksuja jo alkuvuoroissa, mutta ei maistunut. Ei tosin vastustajallekaan, joka jatkoi sisäpelissään samaa höntyilyä kuin lauantaina. Ulkopeli Kouvolalla oli alkuun huomattavasti tarkempaa ja parempaa; emme saaneetkaan bonuspesävälejä harhaheitoilla tai pomputuksilla. Myös ykkösvahti Luoma noukki useamman palon vaihtolyönneistämme jakson alussa. Kolmannessa vuoroparissa Kouvola meni sitten 1-0 johtoon, jonka onnistuimme heti tasoittavalla kuittaamaan. Neljännen vuoroparin alun pelasimme ihan kuopiossa; peli siis muistutti viikon takaista Puijonlaakson räpellystä. Ensimmäinen juoksu komealla 3-takakulman läpärillä (jossa siinäkin oltiin tehdä palo kunnaria yrittäneestä), mutta sen jälkeen jätettiin tekemättä kaksi ”varmaa” paloa ja annettiinkin vielä neljä juoksua räpylävirheillä. Ulkokentällä liikettä pitivät vain innokkaat ampiaiset, jotka nekin olivat pukeutuneet Koplan väreihin. Ehkä tuo sitten kuitenkin vähän herätti, koska tasoittavalla sisävuorolla tuttuun tapaan kirimme, mutta kesken jäi ja jakso Kouvolalle 6-4.

Toinen jakso olikin sitten meidän komeaa tykitystä. Jaksoluvut 3-11! Olimme erinomaisia, jopa loistavia. Toki vastustajan juoksuissa saatoimme hieman avittaa, mutta sisällä… olipa huikeita lyöntejä! Erityisesti Mikko Wiljami Watia nautiskeli kahden kunnarin ja neljän lyödyn juoksun verran. Mutta toinen jaksohan oli vasta esileikkiä ennen kliimaksia…

Supervuoroon rukkasimme hieman lyöntijärjestystä ja läksimme hyökkimään. Perusajolähtö peruspesäpalloilijoiden tekemänä numerolle neljä ja peruspussinpohjalyönnillä metrin palanut Orpana toi avausjuoksun. Pää oli auki. Tämän jälkeen yksitellen Rauhala, Saukkola, Karttunen, Watia ja Orpana kaunistelivat lukemiksi 0-6. Saukkola ehti myös paukauttaa viimeisellä puolikkaasta 3-rajaan semmoisen mällin, että Kouvolan betonikatsomo siirtyi puolisen metriä taaksepäin. Supervuoron 0-6 voitto vieraskentällä Kouvolassa on kyllä aika makoisa ja näinkin kuivien juttujen mieheltä kuin minulta, oli tirahtaa tippa Mehtosta kouri..eikun halatessa.

Lauantain tilastot

Sunnuntain tilastot

Katseet ylös pohjoiseen

Kempeleessä pelataan pesäpalloa huomenna tiistaina. Jos Kempele voittaa Sinisellä laguunillakin Sotkamon, pelaamme lauantaina kotona ja sunnuntaina Kempeleessä Kempeleen Kiriä vastaan. Jos Sotkamo voittaa tiistaina, ratkeaa pohjoislohkon voitto torstaina Hiukassa. Ja jos Sotkamo voittaa myös torstaina, Lohi matkaa lauantaina Sotkamoon vieraspeliin ja kohtaa sunnuntaina Koskenharjulla Sotkamon. Oliko selkeetä? Homma ratkeaa taas kahdesta voitosta; jos ensi viikonvaihteen jälkeen voitot on tasan, ratkaisevaan peliin on viikko aikaa. Panoksena on siis ykköspesispaikka kaudelle 2017, ei sen kummempaa.

Lohi on ollut tänä vuonna suomisarjassa vakuuttava, jopa muutkin lohkot huomioiden. Yhdessä asiassa haluamme vielä nousta sarjan parhaaksi. Tehdäänkö ensi viikonloppuna yhdessä suomisarjan kauden yleisöennätys? Tuolla ruuhka-Suomessa ovat hätyytelleet 450 henkeä, mutta meidän peleissä upeinta on ollut fanien laatu ja osallistuminen myös vieraspeleihin ympäri (Itä-)Suomen. Ensi viikonvaihteessa voidaan kuitenkin nousta myös määrässä ykköseksi, eikö? Jos tuo Rauli-myrsky johtui anopeille suunnatusta teemaottelusta, niin otetaan nyt sitten ensi viikonvaihteessa lempeämpi ote ja kutsutaan kaikki peliin mukaan myös äidit, tyttäret, vaimot ja tyttöystävät. Saadaan sähköä kentälle kun kaikkia noita monikossa tuotte!

Vaikean kautta, mutta kuitenkin. Kolme ottelua Puijoa vastaan se otti, mutta suomisarjasuperin kivikovan itälohkon arvostettu finaalipaikka varmistui illan kähmyssä Aina Aurinkoisella Koskenharjulla kesän parhaan kotiyleisön edessä, upeassa kelissä. Maailma on mallillaan eikä kypärät kallellaan.

Reisiluu poikittain kurkkuun!

Jos joskus on puhuttu ottelun alun tärkeydestä ja sitten toteutettu sitä vähän siihen suuntaan, niin eilen puhuttiin kärsivällisyydestä ja siitä, ettei peli ole ohi vielä ensimmäisen vuoron jälkeen. Hienoja sanoja vailla mitään merkitystä (onneksi), taululla oli 8-0 lukemat ensimmäisen vuoroparin jälkeen. Ensimmäisen aloittavalla iskettiin siis tyrmäysalku, luu kurkkuun. Eikä mikään pikkuinen luu, vaan kunnon möhkäle. Aloittavallaan Puijo kokeili juoksun tekoa kaksi kertaa, jotka jäivät Puijon avausjakson ainoiksi kotiutusyrityksiksi. Omalla sisävuorolla vastatuultakin nopeampi Riku Orpana toi avausjuoksun Henri Ikosen lyömänä, Kunelius viiletti toisen juoksun harhalla ja sitten alkoi Taikuri Mattilan show. 2-jatkeelta pallo komeasti ulos kenttäalueelta, tuloksena kunnari ja ihan paranormaali juoksu. Sen jälkeen palloa hakattiin lyöntikierros tehden juoksuja hyvillä ja vähemmän hyvillä lyönneillä. Mattilan astellessa toisen kerran lyömään, tilanne oli 6-0. Mattilan poistuessa lyöntipaikalta suoraan kakkospesälle ihailemaan pallon kulkua pyörätiellä kohti Palokkaa, tilanne oli jo 8-0. Tuon jälkeen nostettiin vähän jalkaa kaasulta, mutta pelattiin upeaa ulkopeliä Karttusen Aleksin sotkiessa savolaisten kieroiluja väärillä ja tolpilla. Jakso päättyi 10-0 meille.

Kaikkihan sen tiesivät, mutta…

…vaikeaa siitä silti tuli. Tilanne on toiselle jaksolle lähdettäessä 0-0 ja pudotuspeleissä yhdellä jaksolla ei ole mitään väliä. Tiedettiin vastustajan tarjoavan taktista väärää meidän suuntaan, mutta sen verran oltiin innokkaita, että ei maltettu ottaa pois. Tiedettiin mihin vastustajan lyönnit suuntautuvat, mutta ei muistettu liikkua sinne ajoissa. Niinpä Puijo karkasi ensimmäisessä vuorossa 0-2 johtoon, jonka onneksi pystyimme kuittaamaan tasoihin heti toisen vuoron alkuun. Sitten taas normaalia, pitävää ulkopeliä ja neljännen aloittavalla Mattila kruunasi iltansa toisen jakson voittojuoksulla. Puijon kiri jäi vaisuksi, kun nautiskelimme palot neljännen tasoittavalla jo etupesille, eikä tarvinnut täristää kolmostilanteissa. Palkitut löytyivät sisäpeliosaajista, Mattila ja Ikonen täydensivät lasikokoelmaansa Arabian Paratiisi-sarjan 16 hengen astiastolla. Tilastot pelistä löytyvät vaikka täältä.

Ja sitten finaaliin

Pitkään ei huokaista vaan jo lauantaina kuopaistaan käyntiin itälohkon finaalisarja Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Systeemi on sama kuin välierissä; lauantaina Koskenharju täyttyy pesisihmisistä kotiottelussa kello 14.00 alkaen. Osallistumme satamassa järjestettävään Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumaan niin sanotusti lämppärinä; Laittomasta saa pienen porilaisen panimon isoja oluita esimerkiksi omalla tai lainatulla setelirahalla sekä muovisella kortilla, jossa on katetta. Vierasmatka Kouvolaan järjestyy sunnuntaina kätevästi omatoimisesti, esimerkiksi Allegro Pietarista koukkaa Kouvostoliiton kautta.

Valmistautumisaika jää lyhyeksi, mutta itsepä tilasimme sen Kuopiossa. Parikin päivää on tehnyt ihmeitä, eilen saimme kokoonpanoon takaisin jo Koskenharjun Kilmisterin Riku Rytkösen ja lauantaina eivät kaikki halukkaat mahdu mukaan millään. Muilukin joutuu viuhkan varteen. Mutta onpa vaan upeaa olla näissä peleissä, tulkaahan nauttimaan! Pelejä on kuitenkin sen verran vähän jäljellä, että ottakaa anoppikin mukaan, minäkin otan.