Onpa vihaisen näköinen fisu! Mistä tämä atraimet vinoon pureva kala on peräisin? Asia vaatinee pienen taustoituksen.
Lähdetään liikkeelle voittamisesta. Urheilufanaatikoille, toisin kuin heidän puolisoilleen, kesä on ollut lähes hekumallinen. Divaanin patjojen välistä löytyvillä muruilla pystyy elämään kuukausia katastrofin iskiessä. Voittajia on haettu Euroopan tasolla jalkapallosta sekä yleisurheilusta ja nyttemmin meneillään olevista olympiakisoista. Lajinsa valioiden kilvoitellessa äärimmilleen viritetyt kehot kohtaavat taistoissa, joissa voittomarginaalit jäävät häviävän pieniksi. Luulisi päivän kunnon ja sattuman määräilevän hyvinkin ratkaisevasti, että kelle voittofanfaari töräytetään. Mutta kun ei. Osallistujan etnisestä taustasta, sukupuolesta, fyysisistä ominaisuuksista, kaulaketjun paksuudesta tai kölin koosta riippumatta kysymys vaikuttaisi olevan täysin jostain muusta kuin päivän kunnosta tai mäihästä. Voittajien olemuksessa nimittäin tuntuisi olevan jokin pieni mystinen lisäosa (jonka toimitus mitä havaittavimmin on takkuillut Suomen jälleenmyyjille), pieni extra, joka erottaa Voittajan muista huipputason urheilijoista.
Se pieni extra ei todellakaan ole pieni asia – se on vuosia oikein valmennetun lahjakkuuden viimeinen jalostus. Harjoituksissa hankitaan urheilullinen itsetunto, uskon rajat, se kuuluisa ”oma suoritus”. Pieni extra tarkoittaa ehdottomasti sitä, että urheilija pystyy tiukassa paikassa ylittämään harjoitustason. Voittajan mieli on vapaa kehityksen rajoista.
Palataanpa Fisuun. Se ei oikeasti ole vihainen, se on sopivasti kiukkuinen. Se on syntynyt Mikko Suurosen (Zetaworks) inspiraation tuskasta ja toimii Playoffs -Lohen pienen extran ilmentymä. Kulunut kausi alkoi marraskuussa 2011, jonka jälkeen harjoituskalenteriin yhteisiä tapahtumia on kertynyt n.150. Edellisellä kaudella pelasimme runkosarjassa ajoittain hohdokkaammin kuin tänä suvena, mutta syksyllä, voittajaa haettaessa kävi äkkiä selväksi, että pienen extran -varasto oli käytetty loppuun, sinne se jäi Siniselle laguunille, Hiukan huutoihin ja Nerkoon pölyihin. Kärpästä kannattaa ampua tykillä vain jos se jää viimeiseksi vastustajaksi.
Tällä kaudella pientä extraa on tietoisesti haluttu vaalia. Ruutiaseet on pidetty piilossa ja syksyä kohti pienen extran -varastosta on päästetty ilmoille jo pientä murinaa, ikään kuin maistiaisina tulevasta. Tänä syksynä Lohi on sopivan kiukkuinen, koska se jaksaa tehdä niin. Varaston pohjimmaisena on nimittäin kolme pitkää vihellystä ja vielä useampi syvä huokaus viime kauden päättäneestä syysillasta Hiukan rannalta. Sinä iltana kellot ajastuivat ja piippaus kuuluu ylihuomenna.
-B