Jyväskylän Lohta käskyttävät ensi kesänä Jussi Muilu ja Antti-Jussi Hirvonen. Molemmat omaavat pitkän ja kirjavan pesistaustan ympäri Suomea ja ovat aiemminkin päässeet nauttimaan Aina Aurinkoisen Koskenharjun huumasta Lohen väreissä. Mikä sai kuitenkin miehet lähtemään mukaan tällä kertaa?

– Joku mystinen vetovoima ja omanlainen juttu tässä seurassa on. Täällä on ollut aina hyvä olla, minkä muistaa jo omilta peliajoilta. Lohen identiteetti on vahva, tunnelmoi lohiparvessa vuosina 2009-2011 pelannut Muilu.

– Keskusteluja käytiin jo vuosi sitten varsin vakavasti, mutta sarjapaikasta päätettiin silloin luopua. Siitä jäi kuitenkin helvetinmoinen palo sisälle, sillä tätä hommaa halusi tehdä pitkästä aikaa. Perhe ja työkuviot vaikuttavat aina, mutta nyt oli aika sopiva, joten eipä tarvinnut pitkään miettiä, paljastaa Hirvonen.

– Kaikista keskeisin syy on kuitenkin varmaan oma kilpailuvietti. Vaikka tuomaritoimintaankin ajautuu kunnianhimoisia ihmisiä, en saanut sieltä valitettavasti vastinetta etenkään voitontavoittelulle. Ismo Lehkonen totesi osuvasti kiekkopuolelta, että Mestiksen ja Liigan kaksi huonoiten valmennettua ryhmää ovat liigatuomarit ja mestistuomarit. Pesiksessäkin jopa maakuntasarjoissa harjoitellaan enemmän kuin superpesistuomareissa ja jokainen suomensarjajoukkue on paremmin valmennettu kuin A-tason tuomarit. Haluan siis urheilla, kilpailla ja voittaa – itseni sekä vastustajat ja nimenomaan joukkueena, jatkaa Hirvonen paatostaan.

LÄNNESTÄ JA IDÄSTÄ

Muilu on saanut pesisoppinsa Seinäjoella, josta tie vei lukion mukana Lapualle Miesten Suomensarjaan ja Poikien Superpesikseen. Matka jatkui Kauhajoelle viideksi vuodeksi, jossa kokemusta kertyi Ykköspesiksestä 85 ottelun verran ennen siirtymistä Jyväskylän Kirin edustusjoukkueeseen. Ensimmäistä kertaa mies pääsi pukemaan lohipaidan päälleen kesällä 2009. Kahden kokonaisen kauden jälkeen Muilu esiintyi vielä yhden kesän puoliksi pelaajana ja puoliksi mailamiehenä siirtyen viimeiseksi suveksi lopulta viuhkaan.

– Pennasen Petri siinä soitteli aluksi kaarelle, mutta lopulta palasin juhannuksen jälkeen kokoonpanoonkin. Seuraavaksi kesäksi vaihdettiin Penin kanssa rooleja, mutta sekään ei lopulta tuonut nousua.

Tämän jälkeen Muilu viihtyi kaksi vuotta Jyväskylän Kirin Superpesisjoukkueen valmennusryhmässä.

– Etenkin Juhani Lehtimäen intohimoinen valmentaminen ja omistautuminen jäi sieltä mieleen. Uskon saaneeni myös paljon konkreettisia asioita harjoitteluun, treenaamiseen ja vaatimustasoon liittyen. Kun viime visiittiäni Lohessa muistelee, niin olihan se tunnelma peleissä uskomaton ja saatiin jopa luotua suomensarjatasolle pientä huumaa. Meillä oli kasassa hyvä ja voittava joukkue, mutta syksyllä ei päästy vain omalle tasollemme, palaa Muilu muistoissaan kesään 2012.

Viuhkavelhon aisapariksi saapuu siis A-J Hirvonen, jonka matka suureen maailmaan on lähtenyt Pohjois-Karjalasta. Siirtyminen Viinijärven Urheilijoiden valmennusryhmään tapahtui 1990-luvun lopussa ja kahden Vinkun viuhkan varressa vietetyn kauden jälkeen oli aika suunnata Siilinjärvelle. Mantulla miehen merkkejä katseltiin vuoden verran, jonka jälkeen Ykköspesiksessä ollut Lohen naisten joukkue kutsui.

– 2002 kesänä voitettiin runkosarja, mutta pelillinen nousu jäi tekemättä eikä lähdetty kabinettiinkaan sitten kamppailemaan joukkueen taustalla tapahtuneiden muutosten takia, vaikka Vimpeli luopuikin sarjasta.

Tämän jälkeen Hirvonen on tullut etenkin tunnetuksi syöttötuomarina ja hän valvoikin kotipesää Miesten Itä-Lännessä Raahessa 2008. Paluu Koskenharjulle on mieluisa, mutta paljon on ehtinyt välissä tapahtua.

– Ajat ovat muuttuneet ja nyt käsissä onkin miesjoukkue ja suomensarja. Pelejä on hieman vähemmän kuin aikanaan naisten ykkösessä ja eroja löytyy muutenkin. Pari juoksulenkkiä tässä on jo joukkueen kanssa vedettyä ja positiivinen yllätys on ollut siihen, kuinka vahva tekemisen meininki ryhmässä on ollut, iloitsee Hirvonen.

Pelinjohtokaksikko ei tuntenut toisiaan aiemmin, mutta yhteinen sävel löytyi heti ensitapaamisesta alkaen.

– Kyllä itse tykkään siitä intohimosta, millä AJ on tähän hommaan lähtenyt mukaan. Ei ole mikään poika enää vaan tuo mukanaan paljon kokemusta. Tuomaritausta on varmasti etua kaarityöskentelyyn kauden aikana ja asiantuntemusta piisaa eri monelle eri alalle, kuvailee Muilu.

– Kesän aikana jo Kirin tehdessä pelinjohtovaihdoksia tuli itselleni fiilis, että Jussia kannattaisi varmasti kysyä mukaan, kun tuntee jo seuran ja toiminnan ennestään. Nyt kun tässä muutamat palaverit on istuttu, niin helppo on ollut töitä hänen kanssa tehdä. Omaa selkeät näkemykset, mutta kuuntelee myös muiden mielipiteet, taustoittaa Hirvonen.

Kumpikin pesisjätkä uhkuukin intoa uusvanhaan tehtävään legendaarisessa seurassa.

– Itse haluan ainakin tuoda harjoittelukulttuurin vahvasti tähän tekemiseen enkä muuten hommaan olisi lähtenytkään. Tavoite on, että tänne saadaan semmoiset miehet kehittymään, jotka haluavat kehittyä ja pystyvät siihen. Kovan vaatimustason myötä uskon, että kehittymistä nähdään sekä ihmisenä, että pelaajana ja niiden saavuttamisesta saan itse ainakin kiksejä. Tavoitteena on treenata kovempaa kuin mikään muu joukkue suomensarjassa, vaikka takamatkaa onkin, sillä osaa pelaajista ei nähty viime kesänä pelaamassa. Lohden identiteetistä ei kuitenkaan tulla tinkimään, täräyttää Muilu

– Tykkään itse suunnitella harjoitukset ja kauden todella tarkasti ja muutenkin tehdä pitkäjänteistä työtä, jossa onnistumisten myötä mennään eteenpäin. Omalla esimerkillä tuon työntekoon vauhtia, sillä kun itse käytän tähän aikaan, niin uskon sen välittyvän myös joukkueeseen. Taktisella puolellakin pitäisi olla jotain matkan varrelta tarttunut mukaan, kun on pesistä sen verran monesta persektiivistä ja tasosta päässyt seuraamaan, arvioi Hirvonen

– Tuomaritaustani voi olla sekä hyötyä että haittaa. Välillä, jos en saa kiinni syöttötuomarin linjasta niin itselleni on hirveän vaikeaa ymmärtää, miksi toinen näkee syötöt niin eri tavalla. Toisaalta, kun otetun linjan tajuaa, homma muuttuu itselle helpoksi ja vastustajan lukkarille taas todella vaikeaksi. Saattaa olla, että olen ensi kaudella kohtuullisen vihattu kaveri Keski-Suomen C-tason syöttötuomareiden keskuudessa, velmuilee Hirvonen.

LOHI ON LOHI

Lohi ja Aina Aurinkoinen Koskenharju olivat erossa viime kaudella, mikä aiheutti valtaisan aukon Jyväskylän pesiskesään.

– Aina Aurinkoisella on aivan omanlaisensa tunnelma kuin myös Lohessa seurana. Lohea kaivattiin viime kesänä Koskenharjulle ja Jyväskylään ja se tuleekin olemaan varmasti sopivan vihattu vastustaja ensi kesänä. Kaikki saapuvat kuitenkin varmasti mieluusti pelaamaan, sillä eihän suomarissa ole toista tuollaista paikkaa, hehkuttaa Hirvonen.

– Onhan tuo ”pari” tietyllä tapaa legenda. Eri ihmisille se merkitsee tietysti eri asioita. Jos suomarissa on ensi kesänä kolme joukkuetta Jyväskylästä, sehän osoittaa vain sen, kuinka kovasta pesiskaupungista on kysymys. Itse pyrin ainakin edesauttamaan avoimen ilmapiirin ja yhteistyön kehittämistä seurojen välillä, lupaa Muilu.

Molemmille onkin jäänyt paljon lämpimiä muistoja Lohesta vuosien varrella.

– Kokonaisuutena kausi 2002 on itselle varmasti mieleenpainuvin. Se oli huikean hieno vuosi joukkueen kanssa, vaikka matka jäikin pikkuisen kesken. Sitä kautta tuli kuitenkin Jyväskylään saavuttua ja tänne jäätyä. Vieläkin on silloisen joukkueen kanssa pidetty yhteyttä, kertoo Hirvonen.

– Kesä 2012 on vahvasti vieläkin mielessä, mutta pääsin itsekin nauttimaan peliaikoina kovista pelinjohtajista, Armi Aholan ja Paavo Hämäläisen johdolla, joten hyviä muistoja on niistäkin vuosista, fiilistelee Muilu.

Joukkueen runko on jo hahmonnut ja harjoitusrinki täydentyy syksyn aikana. Valmennusduo ei lähdekään vielä kirjoittamaan kiveen ensi kauden tavoitteita, mutta asettaa toiminnalle jo tietyt raamit.

– Ensimmäisestä vuodesta on vaikea sanoa, kun ei tunne vielä täysin sarjaa, omia pelaajia saati vastustustajia. Haluan kuitenkin, että sana leviää siitä, että Lohessa tehdään hyvää työtä ja tosissaan hommia. Kyllä tässä joka tapauksessa neljän joukkoon pitäisi runkosarjassa päästä ja valmistaa joukkue syksyn koitoksiin, povaa Hirvonen.

– Vuodenvaihteen jälkeen voidaan varmaan tavoitteita ruveta tarkemmin laatimaan, mutta selkeä asia on, että näillä miehillä neljän joukkoon pitäisi päästä. Ilmeestä ei saa lähteä tinkimään missään vaiheessa, vaikka Loheen onkin aina kuulunut hurttihuumori ja rento meininki.

-AP-