Ensi kesänä Lohinutussa Koskenharjulla ja muualla ainakin Suomensarjan Itälohkon pesispyhätöillä kirmaavat myös Ville Rauhala ja Elmeri Pajari. Rauhala on saanut pesisoppinsa Ilmajoella, sen väkijuomakylän Urheilijoissa ja meriiteistä löytyy B-poikien Suomen mestaruus kaudelta 2009. Pajari sen sijaan on Jyväskylän omia poikia ja ehtinyt aiheuttaa vuosien varrella niin ihastusta kuin pahennustakin. Otetaan kuitenkin tarkempi katsaus kumpaankin herrasmieheen!

Ville Rauhala: 23-vuotias eteläpohjalaanen, joka on opiskelee nyt logistiikkaa JAMK:ssa. Koskenkorvalla olen oikeastaan pelannut koko ikäni, vaikka viime kaudella mentiinkin Jalasjärven väreissä. Toisaalta tuttuja naamoja oli siinäkin joukkueessa riittämiin. Aluksi oli hieman outoa tulla kokonaan uuteen ryhmään, mutta tutustumisen jälkeen olen viihtynyt hyvin ja vaihtelu on virkistänyt.

Elmeri Pajari: Aika kova jätkä, joka on valmis sulautumaan ihan mihin vaan. Ajattelin profiloitua kovaksi mailamieheksi ja lyödä palloa aiemman näpertelyn sijaan. Ulkona luotan äärimmäiseen pelikäsitykseen ja -rohkeuteen. Jalkoja tuntuu sen verran vähän olevan joukkueessa, että kai se on itse ruvettava juoksemaan myös.

Mikä sai sinut lähtemään Loheen?
VR: Jussi Muilu laittoi viestiä, että lähtisinkö treenaamaan ja mahdollisesti pelaamaan. Kun sain asiat järjesteltyä siten, että voin kesänkin olla Jyväskylässä, niin lähdin mukaan ja hyvältä on vaikuttanut. Muilu ja A-J Hirvonen ovat osaavia heppuja ja on ollut mukava harjoitella.
EP: Pelaaminen on aina kiinnostanut ja nyt, kun elämäntilanne on muuttunut takaisin opiskelijaksi, on aikaa jälleen treenata tosissaan. Kroppakin on pitkästä aikaa siinä kunnossa, että pystyy harjoittelemaan kovaa. Aiemmin oli pää jumissa ja sitä tuli hakattuakin seinään, kun ei ymmärtänyt laittaa kroppaa kuntoon. Nyt on täysin uusi maailma auennut.

Mitä tuot erityisesti mukanasi kesän 2015 Lohiparveen?
VR: Pohjalaisen asenteen ja lyötyjä pinnoja!
EP: Voittamisen halua ja -himoa. Jokainen teko, minkä teen marras-, huhti- tai heinäkuussa, tähtää voittamiseen.

Ensi kosketuksesi Loheen – missä, milloin, miksi, miten?
VR: Nimeltä olen vain tiennyt eli en ole tätä syksyä ennen edes kohdannut pesiskentillä. Jyväskylää vastaan pelatessa vastassa on ollut aina Kiri tai Valo.
EP: Varmasti yksi ainakin mieleenpainuvimmista ja varhaisimmista kokemuksista on vuodelta 2002, kun Lohi ja Kiri pelasivat Ykköspesiksessä vastakkain. Bittilähde väittää katsojamääräksi 1365, mutta se lienee vain myytyjen lippujen määrä, sillä porukkaa oli Koskenharjulla yli 2000. Miljoona muistoa ja kokemusta on senkin jälkeen tullut ja hyvin erilaisiin tilanteisiin on tullut jouduttua niin syksyn pimeinä iltoina kuin kauniina kesäpäivinäkin.

Minkä ominaisuuden haluaisit Elmeriltä?
VR:En mitään. Tai on Elmeri kova höpöttömään ja välillä sitä jaksaa kuunnellakin.

Minkä ominaisuuden haluaisit Villeltä?
EP: Äärettömän rauhallisuuden.

Mitä Elmeri ei tiedä sinusta?
VR: Elmeri ei varmaankaan tiedä oikeaa nimeäni.

Mitä Ville ei tiedä sinusta?
EP: Ville ei tiedä, että tykkään keittää aamupuuroni kahvinkeittimellä.

Kuvaile Elmeriä kolmella sanalla?
VR: Hauska, rehti, komea

Kuvaile Villeä kolmella sanalla?
EP: Härmä, pilke, kirpputori

Olette pari kotiutuslyöntikilpailussa. Kumpi lyö, kumpi tuo?
VR: No minä lyön ja Pajari juoksee. Se on selvä asia!
EP: Minä lyön, ekalla lento!

-AP-

Jyväskylän Lohi on tehnyt ensi kaudelle pelaajasopimukset Henri Pennasen ja Riku Orpanan kanssa. Molemmat ovat esiintyneet Aina Aurinkoisella niin koti- kuin vierasjoukkueenkin riveissä viime kauden mennessä ykköspesiksen tuulia haistellessa Kuopiossa (Pennanen) sekä toista sapattikesää pesiksestä viettäessä (Orpana).Ketä nämä miehet kuitenkaan ovat?

Henri Pennanen: ”Pesäpallokenttien nuorin kehäraakki”, mutta pakko sitä on roikkua mukana, kun hommasta niin paljon tykkää. Kiteen juniorimylly on tullut koluttua läpi ja Sotkamon pesislukiossakin olen ehtinyt lisäoppia ammentamaan. Armeijan jälkeen suunta oli Jyväskylään, jossa vuosi vierähti Valossa ja kolme seuraavaa Lohessa. Puijossa saatiinkin sitten pohjakosketus omalle uralla, mutta sen suhteen ei auta katsoa kuin peiliin. Rakennusinsinööriksi opiskelen neljättä vuotta ja toivon mukaan keväällä on valmistuminen edessä.

Riku Orpana: Joulukuussa tulee 25 vuotta mittariin, mutta pesäpalloilijana uskon pystyväni kehittymään ainakin kolmikymppiseksi asti, joten en koe olevani vielä vanha. Luotettava lahtelainen ja kohta valmis tradenomi, joka työskentelee vakuutusmiehenä Lähi-Tapiolalla. Kentällä pystyn pelaamaan paikkaa kuin paikkaa.

Mikä sai sinut lähtemään Loheen?
HP: 2014 kauden jälkeen olin jo aika täynnä tätä hommaa ja tiesin, että pelit eivät Puijossa jatku. Ennen palaamistani opiskelujen pariin, Jussi Muilu soitti Kuopioon minulle ja kertoi, että Lohea ollaan ”elvyttämässä”. Lohessa olen kuitenkin pelannut urani parhaat pelit parhaiden tyyppien kanssa, joten motivaatio löytyi lopulta helposti, kun pääsi hyvähenkiseen porukkaan taas treenaamaan.
RO: Toiminnan uudistuminen. Kesällä Mehtosen Heikki laittoi hommat vireille ja Muilun Jussin tulo valmentajaksi oli viimeinen niitti vetämään minut mukaan. 2012 vuodelta on hänen valmennuksistaan jo kokemusta.

Mitä tuot erityisesti mukanasi kesän 2015 Lohiparveen?
HP: Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta sellaista sopivaa poikamaista innokkuutta, kun nyt pesis tuntuu taas hyvältä. Vaikka hommaa tehdään vakavissaan, niin se ei saa mennä liian totiseksi. Sarjatasoa yhtään väheksymättä on muistettava, että hampaat irvessä pelatessa ei kellään ole hauskaa. Yleensä lopputuloskin on parempi, kun saadaan tekemiseen värikkyyttä.
RO: Peräänantamattomuutta ja taidokkaan kääntönäpyn

Ensi kosketuksesi Loheen – missä, milloin, miksi ja miten?
HP: Pitää palata Tohmajärven Pompun aikoihin ja vuoteen 2007. Suomensarjan sarja-avaus Koskenaharjulla ja takkiin tuli. Pelistä nuorelle Pennaselle jäi kuitenkin mieleen erikoisen kuuluttajan erikoiset tarinat (V-P Turpeinen) ja kakkoskopparimme Miika Voutilaisen huikea katkaisu Jyrki Korhosen unelmalyöntiin kakkosjatkeelta, josta kääntöheiton jälkeen hiekalta syntyi vielä palo kotiin.
RO: 2008, Lahden Kisapuisto, Suomarin sarja-avaus  ja itse Mailaveikkojen riveissä. Minulle syttyi sellainen fiilis heti, että siinä kovia jätkiä pelaamaan ja tuossa joukkueessa olisi joskus hieno itsekin pelata. Lohi on ollut Suomensarjassa aina kova joukkue, vaikka miehet ovat vaihtuneet.

Minkä ominaisuuden haluaisit Riku Orpanalta?
HP: Kentän ulkopuolelta Rikun hyväntahtoisuuden ja vilpittömyyden. Aina se on hyvällä tuulella ja vaikuttaa vilpittömältä, vaikka myyntimies onkin. Kentällä sitten omaan repertuaariin Rikun toimivan kääntönäpyn varmuuden.

Minkä ominaisuuden haluaisit Henri Pennaselta?
RO: Kunnarituuletuksen! Pitäisi kyllä saada Henriltä myös potentiaali lyödä niitä kunnareita.

Kuvaile Riku Orpanaa kolmella sanalla?
HP: Vilpitön, luotettava, tempparamenttinen

Kuvaile Henri Pennasta kolmella sanalla?
RO: Kapteeni, taistelija, pohjoiskarjalalainen

Mitä Riku Orpana ei tiedä sinusta?
HP:Riku ei tiedä, että luen vapaa-ajalla aika paljon.

Mitä Henri Pennanen ei tiedä sinusta?
RO: Henri ei tiedä, että olen lukenut 12 vuotta koulussa ruotsia. Sen hän kyllä tietää, että ruotsia en osaa puhua.

Olette pari kotiutuslyöntikilpailussa. Kumpi lyö, kumpi tuo?
HP: Minä lyön Rikun kotiin niin saadaan yksi juoksukin! Ei vaan, ekalla lento päälle ja Riku ottaa minut kääntönäpyllään kotiin. Tämä edellyttää kyllä sitä, että saan itselleni todella nopeat piikkarit ensi kesäksi.
RO: Minä lyön ja Henri tuo.

-AP-