Mestareiden liigaan!

Ja tapahtui viime päivinä niin, että Koskenharjulla paistoi aurinko ja Lohi voitti suomisarjalohkonsa! Eikä minkä tahansa lohkon, vaan itälohkon! Ensi viikonvaihteessa kohdataan lohkomestareiden liigassa pohjoislohkon mestari, joka on tätä kirjoitettaessa vielä selvittämättä. Jäin tässä miettimään, että tarvitseekohan näitä enää edes kirjoitella, kun Keskisuomalainen on ottanut Henri Ikosen ja Jussi Muilun kansikuvapojikseen ja Jämsän fanit hoitaa Twitterissä?

Tuulinen lauantai

Ja kyllä, auringon lisäksi Koskenharjulle mahtuu myös pieni ja virkistävä tuulenvire, jota jotkut Rauli-myrskyksi kutsuivat. Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa, joten meille tuo puhuri tuntui sopivan. Kopparit ja lukkarit olivat erityisesti vaikeuksissa, kun tuuli tarttui korkeisiin palloihin. Sen sijaan Kouvolan Pallonlyöjillä tuuli tuntui heiluttavan vähän myös itseluottamusta ja taktista silmää; sen verran paljon nähtiin kahden palon lyöntivuoroja tai viimeisten lyöjien nostamia koppeja.  Vastustaja ei pelannut niin hyvin kuin osaa, mutta toisaalta oma ulkopelimme oli niin hyvää, että hampaita nauratti. Olimme edellä erityisesti lukkari- ja kaaripelissä, taktisesti kaikessa muussakin. Palkintoraati löysi kakkospalkituksi ulkopelionnistuja Aleksi Karttusen ja ykköspalkituksi tuulelta suojassa pelanneen Henri Ikosen. Ihan väärin ei olisi mennyt, vaikka neljä juoksua lyönyt jokeri Saukkola olisi muistettu myös tai kopparipari Ville Rauhala – Tuomas Pulkkinen olisi aateloitu tuulenkesyttäjiksi. Erityismaininta myös tuomarikaksikolle Sami Ryynänen – Ahma Valtonen, jotka selvisivät urakastaan virheittä, kauden parastaan esittäen. Ilo pelata, kun tuomaristolle ei tarvitse ihan pesiksen perussääntöjä pelin tiimellyksessä kertoa, kuten sunnuntaina Kouvolassa…

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus

Sunnuntai Kouvolassa, uhka vai mahdollisuus? Uhka siinä mielessä, että raihnainen porukkamme kaipaa lepoa ja betoninkovalla KSS Energia-Areenalla on uhkana juosta paljon. Mahdollisuus siksi, että sielläkin voi voittaa. Vimpelin pojat olivat saaneet Raulin raivattua mutkaiselta Heinolan tieltä ja olimme Kouvolassa päättäväisinä. Mutta näköjään kuitenkin vähän häilyväisinä. Meillä oli saumamme tehdä juoksuja jo alkuvuoroissa, mutta ei maistunut. Ei tosin vastustajallekaan, joka jatkoi sisäpelissään samaa höntyilyä kuin lauantaina. Ulkopeli Kouvolalla oli alkuun huomattavasti tarkempaa ja parempaa; emme saaneetkaan bonuspesävälejä harhaheitoilla tai pomputuksilla. Myös ykkösvahti Luoma noukki useamman palon vaihtolyönneistämme jakson alussa. Kolmannessa vuoroparissa Kouvola meni sitten 1-0 johtoon, jonka onnistuimme heti tasoittavalla kuittaamaan. Neljännen vuoroparin alun pelasimme ihan kuopiossa; peli siis muistutti viikon takaista Puijonlaakson räpellystä. Ensimmäinen juoksu komealla 3-takakulman läpärillä (jossa siinäkin oltiin tehdä palo kunnaria yrittäneestä), mutta sen jälkeen jätettiin tekemättä kaksi ”varmaa” paloa ja annettiinkin vielä neljä juoksua räpylävirheillä. Ulkokentällä liikettä pitivät vain innokkaat ampiaiset, jotka nekin olivat pukeutuneet Koplan väreihin. Ehkä tuo sitten kuitenkin vähän herätti, koska tasoittavalla sisävuorolla tuttuun tapaan kirimme, mutta kesken jäi ja jakso Kouvolalle 6-4.

Toinen jakso olikin sitten meidän komeaa tykitystä. Jaksoluvut 3-11! Olimme erinomaisia, jopa loistavia. Toki vastustajan juoksuissa saatoimme hieman avittaa, mutta sisällä… olipa huikeita lyöntejä! Erityisesti Mikko Wiljami Watia nautiskeli kahden kunnarin ja neljän lyödyn juoksun verran. Mutta toinen jaksohan oli vasta esileikkiä ennen kliimaksia…

Supervuoroon rukkasimme hieman lyöntijärjestystä ja läksimme hyökkimään. Perusajolähtö peruspesäpalloilijoiden tekemänä numerolle neljä ja peruspussinpohjalyönnillä metrin palanut Orpana toi avausjuoksun. Pää oli auki. Tämän jälkeen yksitellen Rauhala, Saukkola, Karttunen, Watia ja Orpana kaunistelivat lukemiksi 0-6. Saukkola ehti myös paukauttaa viimeisellä puolikkaasta 3-rajaan semmoisen mällin, että Kouvolan betonikatsomo siirtyi puolisen metriä taaksepäin. Supervuoron 0-6 voitto vieraskentällä Kouvolassa on kyllä aika makoisa ja näinkin kuivien juttujen mieheltä kuin minulta, oli tirahtaa tippa Mehtosta kouri..eikun halatessa.

Lauantain tilastot

Sunnuntain tilastot

Katseet ylös pohjoiseen

Kempeleessä pelataan pesäpalloa huomenna tiistaina. Jos Kempele voittaa Sinisellä laguunillakin Sotkamon, pelaamme lauantaina kotona ja sunnuntaina Kempeleessä Kempeleen Kiriä vastaan. Jos Sotkamo voittaa tiistaina, ratkeaa pohjoislohkon voitto torstaina Hiukassa. Ja jos Sotkamo voittaa myös torstaina, Lohi matkaa lauantaina Sotkamoon vieraspeliin ja kohtaa sunnuntaina Koskenharjulla Sotkamon. Oliko selkeetä? Homma ratkeaa taas kahdesta voitosta; jos ensi viikonvaihteen jälkeen voitot on tasan, ratkaisevaan peliin on viikko aikaa. Panoksena on siis ykköspesispaikka kaudelle 2017, ei sen kummempaa.

Lohi on ollut tänä vuonna suomisarjassa vakuuttava, jopa muutkin lohkot huomioiden. Yhdessä asiassa haluamme vielä nousta sarjan parhaaksi. Tehdäänkö ensi viikonloppuna yhdessä suomisarjan kauden yleisöennätys? Tuolla ruuhka-Suomessa ovat hätyytelleet 450 henkeä, mutta meidän peleissä upeinta on ollut fanien laatu ja osallistuminen myös vieraspeleihin ympäri (Itä-)Suomen. Ensi viikonvaihteessa voidaan kuitenkin nousta myös määrässä ykköseksi, eikö? Jos tuo Rauli-myrsky johtui anopeille suunnatusta teemaottelusta, niin otetaan nyt sitten ensi viikonvaihteessa lempeämpi ote ja kutsutaan kaikki peliin mukaan myös äidit, tyttäret, vaimot ja tyttöystävät. Saadaan sähköä kentälle kun kaikkia noita monikossa tuotte!

Kategoria(t): Ajankohtaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.