Lohi avasi hallikauden voitolla

Pitkään sitä on saatu odottaa, pesäpallopeliä nimittäin. Kun kausi loppuu elokuun alkupäivinä ja seuraava alkaa helmikuussa, talvi tuntuu a) pitkältä, b) tylsältä ja c) harjoittelun täyteiseltä.

Pelipäivä sitten vihdoin koitti sunnuntaina 7. helmikuuta. Sitäkin vuorokautta piti yli 20 tuntia kärsiä, ennen kuin Keski-Suomen mittavan nuorisotuomarikoneiston lahjakkuuksien pillit komensivat kiilaan. Vastaan asettui paikallisvastustaja Jyväskylän Kiri, jonka kanssa kilvoittelemme suomisarjan itälohkon Jyväskylän mestaruudesta ensi kauden runkosarjassa peräti neljä kertaa. Jo viime vuonna Kiri ylsi pudotuspeleihin, eikä nuori joukkue voi olla kehittymättä vaikka yrittäisi – olettavasti Kiri on ensi kesänäkin yksi niistä joukkueista, joka taistelee tasaisessa lohkossa pudotuspelipaikoista.

Pääsimme otteluun melkein parhaalla talvikauden rosterillamme. Pajarin Elmeri oli terrorisoimassa Lontoota ja Luukkaisen Jonin nilkka otti osumaa aamun sählyssä, mutta esteettinen ja viimeistelty teippaus Vilin toimesta alkoi pitää jo toisella jaksolla ja Jonikin saatiin peliin.
Lähtökohdat otteluun olivat siis kutakuinkin otolliset, joskin pelituntuma oli varmasti pienempi kuin vastustajalla. Omalle pelipaikalle eivät kaikki vielä päässeet, mutta eiköhän tässä taas päästä vastustajia yllättämään uusilla kokoonpanoilla kun seuraavan kerran pelataan…

Kuten Muilun Jusanderi otteluennakossaan pohti, tiivis ulkopeli tulee kyllä, mutta rauhallista sisäpeliä lähdetään etsimään jo ensimmäisessä pelissä; viime kaudella kun se ei oikein ehtinyt löytyä parissakymmenessäkään. Kun olosuhteissa, joissa läpilyönnillä saa vain yhden extrapesävälin, johtaa ensimmäisen aloittavan jälkeen 4-0, voisi jo huokaista ja kuvitella olevansa vahvoilla. Huokaistiin, eikä muistettu pelata niitä ulkovuoroja ennen kuin toisella jaksolla. Kiri tuli siis tasoittavallaan tasoihin 4-4 -lukemiin ja siitä Hippoksen sisäraveja käytiin tasatahtia. Jakson lopussa olimme terävämpi joukkue ja paransimme ulkopeliä enemmän, siitä ansaittu 9 – 7 voitto avausjaksolta.

Toinen jakso oli huomattavasti parempaa pesäpalloa, ainakin meiltä. Löysimme ulkopeliin aktiivisuutta, jopa aggressiivisuutta. Saimme vastustajan sisävuoron katkeamaan keskelle ja kärkeä paremmin kiinni. Uusi lautasvelhomme katseli Lohen touhua viisi vuoroa ja otti sen jälkeen kapellimestarin tikun ja pyöräytti solmuun paikoitellen kaikki. Sisäpelissä pystyimme edelleen pelaamaan rauhallisia, varsin pitkiä sisävuoroja ja olemaan kuskin paikalla. Toinen jakso päättyi meille 4 – 2, viimeistä tasoittavaa ei tietenkään tarvinnut pelata.

Esiinnyimme hyvin, ylpeästi Lohi-logolle pelaten. Peli oli ensimmäinen harjoitusottelu, edes pelinomaisia harjoitteita ei olla tehty vielä yhtään. Niinpä otteisiin on oltava varsin tyytyväinen, vaikka eihän peli tietenkään valmista vielä ole. Sisävuorot olivat rauhallisia, tarvittavat väärät saatiin silti pois ja ulkopeliin alkoi lopussa löytyä sopiva syke. Tarkennuksia sijoittumisiin, lyöntivalintoihin ja taktisiin nyansseihin löydetään vielä videoilta ja parannetaan niitä varmasti seuraavaan peliin. Merkkivirheitä tuli vielä liikaa. Ulkopelissä heittovirheitä tai pikkupomputuksia tuli vielä liikaa. Saliolosuhteissa kiinniotto- ja heittovarmuus on ollut erinomaista, mutta pelitilanne + välimatkat tuovat vielä suorituksiin virityksiä, joita pitää vielä treenata. Ulkopelissä olimme varsin tasainen nippu, jossa Karttusen Aleksi lukkarina nosti tasoaan toisella jaksolla. Sisällä pelattiin myös koko joukkueella, eikä taidettu jäädä ilman tilannetta missään vuorossa. 13 lyötyä juoksua jakautuivat, mutta Saukkolan Akselille osui pari sellaista keskiosumaa, että ilman Hipposhallin takaseinää niitä etsittäisiin Laukaan puolelta. Toki ne kenttään välissä osuivat. Koivulan Heikki taas pujotti millimetrin tarkkaa välilyöntiä merkattuna ja Rytkönen löi sinne, minne Muilu pyysi. Positiivista oli myös nähdä Ikosen Henrin paluu pelikentälle – virheetöntä, eleetöntä ja varmaa työskentelyä sisällä, ulkona ja pukukopissa. Muita ehditään kehumaan sitten kun pystyy lunttaamaan tilastoista.

Lohen kokoonpano:
1. Riku Orpana s
2. Riku Rytkönen 3-k
3. Henri Ikonen 2-v
4. Tuomas Mattila 1-v
5. Ville Rauhala 3-p
6. Henri Pennanen 2-p
7. Aleksi Karttunen l
8. Mikko Watia 2-k
9. Akseli Saukkola 3-v (toisella jaksolla 10)
10. Heikki Koivula (toisella jaksolla 7/3-v)
11. Joni Luukkainen

Iso kiitos hyvin tuominneelle tuomaristolle ja parille innokkaalle katsojalle. Lisääkin mahtuu!

En ole kovin taikauskoinen henkilö, mutta eihän voittavia vaatekappaleita vaihdeta tietenkään. Toistaiseksi voittamattomat pelinjohtobokserit löytyivät perjantai-iltana Sotkamon Tokmannin kahden euron alelaarista. Käykäähän hamstraamassa muihinkin maakuntiin, ettei sitä Poikaa taas kylvetetä Hiukassa syyskuussa!

Seuraavan kerran pelaamme perjantaina 26. helmikuuta Puijon Pesistä vastaan.
Joukkueesta voinee lausua samat sanat kuin Kiristä – nuori joukkue, joka varmasti on taas asteen kovempi kuin vuosi sitten.

Ottelun käänteet tiivisti Lohen valmennuksesta Antti-Jussi Hirvonen.

Kategoria(t): Ajankohtaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.