Kausi käyntiin voitokkaasti!

Lohen nihkeähköt ulkoharjoituspelit olivat haalea muisto vaan kun innokas Lohilauma kirmasi tänään kiilaan aurinkoisella Kiteen Rantakentällä. Lauman innokkain tuli paikalle Ilomantsin kautta, vaikka ei edes mahtunut aloittavaan kokoonpanoon. Lievät ylikierrokset näkyivät erityisesti sisäpelissä, jossa pystyttiin uinumaan merkki ja sätkimään Kiteen lukkarin Sikiön vaapussa useaan otteeseen.

 

Ulkopeli rautaa!

Avausjaksolla oli tosiaan positiivisia kierroksia. Jay Kunelius juoksi jo aamulämpimissä Juvalla pikkuisen toista sataa kierrosta. Raukkis taas oli kuin nuori varsa päästessään pitkästä aikaa pelikamoihin ja häntä erehdyttiin samaisella savolaisella paikkakunnalla luulemaan B-pojaksi. Saavutukset on tuolta ajalta… Mutta niin, pelikin oli. Avausjaksolla ulkopelissä oli loistavaa sykettä. Vaikka helteinen keli (ja bussi) vei vähän mehuja, jalka liikkui ulkokentällä mahtavasti ja pallon tielle ehdittiin riittävästi. Lyöntikeli ja Rantakentän nurmi kimmotti palloa huomattavasti korkeammalle kuin kotoinen Koskenharju, mutta siitä huolimatta pelattiin vastus nollille. Nollajakso on nollajakso, eikä ulkopelistä jää moitittavaa. Sisäpelissä vastustaja pakotettiin pariin virheeseen ja toisessa vuorossa myötätuuli vei Karttusen Allun polttolinjaan nostaman kopin takaa läpi. Kunnari oli lähellä ja saatiin jo käydä kolmospesällä harjoittelemassa helikopterituuletuksia, mutta tuomaristo teki oikean ratkaisun ja hylkäsi kunnarin vastustajan nöyryyttämisenä. Tästä suuttuneena Allu toi kauden avausjuoksumme ulkokentän avustuksella ja heti perään Kitee avusti myös toisen juoksun verran. Kun ulkopeli on tiukkaa ja sisäpeli lievää hässäkkää, 0-2 jäivät myös jakson voittolukemiksi, vaikka viimeisen tasoittavalla Kitee vielä pääsi ajolähtöä kärjellä yrittämäänkin.

 

Toinen jakso tutumpaa…

Toisen jakson alussa Kitee jatkoi parantuneita otteitaan ja avausjuoksun heitimme upealla läpiheitolla 3-pesältä. Kysytysheitolla siis, mutta tämä ei ollut se tuttu osuus. Tasoittavalla tultiin tasoihin ja Kitee aloittavallaan taas johtoon. Toisen jakson toisen tasoittavalla Saukkosen Aki kiskaisi tutun kentänhalkaisijan (onneksi ei lyönyt kohti The Leppää, olisi tullut takkapuita) ja tästäpä innostuneena survoimme taululle muutaman juoksun lisää. Ulkopelin erikoisuuksiin kuului se, että teimme kolmesta vastustajan ajolähdöstä, kolmella viimeisen lyönnin ratkaisulla, yhteensä seitsemän paloa. Kaikki nämä lyönnit suuntautuivat Lohidebytantti Heikki Koivulan räpylään ja Hessu jopa tiesi, mitä pallolle pitää tehdä. Sillä tehdään paloja, monikossa. Toisen jakson loppulukemat meille 3-6 ja kolmostilanteet 10-18.

 

Tärkeintä on…

Kolme pistettä. Peli ei ole valmista ja jalat ovat vielä tukossa. Mutta kolme pistettä otettiin kypsän, ei välttämättä hyvän, suorituksen päätteeksi. Tai no, olihan se sarja-avaukseksi hyvä, mutta tämä peli ei tietenkään riitä enää kuukauden päästä. Kolme pistettä sarja-avauksesta antaa kuitenkin tarvittavaa luottoa ja uskoa omiin taitoihin sekä pieni nihkeily sopivasti motivaatiota parantaa pesäpallon pelaamista, esimerkiksi harjoittelun kautta.

Lohen parhaana palkittiin tänään Riku Rytkönen, erinomainen suoritus oli myös pelin jälkeinen ruokailu Pajarinhovissa (ei sukua Elmerille eläinpuistosta huolimatta). Pelinjohtaja on Savonlinnan kohdalla vielä lähes sanaton, mutta Wili sentään sanoi LOL.

A-J

Kategoria(t): Ajankohtaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.