Finaaliin!

Vaikean kautta, mutta kuitenkin. Kolme ottelua Puijoa vastaan se otti, mutta suomisarjasuperin kivikovan itälohkon arvostettu finaalipaikka varmistui illan kähmyssä Aina Aurinkoisella Koskenharjulla kesän parhaan kotiyleisön edessä, upeassa kelissä. Maailma on mallillaan eikä kypärät kallellaan.

Reisiluu poikittain kurkkuun!

Jos joskus on puhuttu ottelun alun tärkeydestä ja sitten toteutettu sitä vähän siihen suuntaan, niin eilen puhuttiin kärsivällisyydestä ja siitä, ettei peli ole ohi vielä ensimmäisen vuoron jälkeen. Hienoja sanoja vailla mitään merkitystä (onneksi), taululla oli 8-0 lukemat ensimmäisen vuoroparin jälkeen. Ensimmäisen aloittavalla iskettiin siis tyrmäysalku, luu kurkkuun. Eikä mikään pikkuinen luu, vaan kunnon möhkäle. Aloittavallaan Puijo kokeili juoksun tekoa kaksi kertaa, jotka jäivät Puijon avausjakson ainoiksi kotiutusyrityksiksi. Omalla sisävuorolla vastatuultakin nopeampi Riku Orpana toi avausjuoksun Henri Ikosen lyömänä, Kunelius viiletti toisen juoksun harhalla ja sitten alkoi Taikuri Mattilan show. 2-jatkeelta pallo komeasti ulos kenttäalueelta, tuloksena kunnari ja ihan paranormaali juoksu. Sen jälkeen palloa hakattiin lyöntikierros tehden juoksuja hyvillä ja vähemmän hyvillä lyönneillä. Mattilan astellessa toisen kerran lyömään, tilanne oli 6-0. Mattilan poistuessa lyöntipaikalta suoraan kakkospesälle ihailemaan pallon kulkua pyörätiellä kohti Palokkaa, tilanne oli jo 8-0. Tuon jälkeen nostettiin vähän jalkaa kaasulta, mutta pelattiin upeaa ulkopeliä Karttusen Aleksin sotkiessa savolaisten kieroiluja väärillä ja tolpilla. Jakso päättyi 10-0 meille.

Kaikkihan sen tiesivät, mutta…

…vaikeaa siitä silti tuli. Tilanne on toiselle jaksolle lähdettäessä 0-0 ja pudotuspeleissä yhdellä jaksolla ei ole mitään väliä. Tiedettiin vastustajan tarjoavan taktista väärää meidän suuntaan, mutta sen verran oltiin innokkaita, että ei maltettu ottaa pois. Tiedettiin mihin vastustajan lyönnit suuntautuvat, mutta ei muistettu liikkua sinne ajoissa. Niinpä Puijo karkasi ensimmäisessä vuorossa 0-2 johtoon, jonka onneksi pystyimme kuittaamaan tasoihin heti toisen vuoron alkuun. Sitten taas normaalia, pitävää ulkopeliä ja neljännen aloittavalla Mattila kruunasi iltansa toisen jakson voittojuoksulla. Puijon kiri jäi vaisuksi, kun nautiskelimme palot neljännen tasoittavalla jo etupesille, eikä tarvinnut täristää kolmostilanteissa. Palkitut löytyivät sisäpeliosaajista, Mattila ja Ikonen täydensivät lasikokoelmaansa Arabian Paratiisi-sarjan 16 hengen astiastolla. Tilastot pelistä löytyvät vaikka täältä.

Ja sitten finaaliin

Pitkään ei huokaista vaan jo lauantaina kuopaistaan käyntiin itälohkon finaalisarja Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Systeemi on sama kuin välierissä; lauantaina Koskenharju täyttyy pesisihmisistä kotiottelussa kello 14.00 alkaen. Osallistumme satamassa järjestettävään Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumaan niin sanotusti lämppärinä; Laittomasta saa pienen porilaisen panimon isoja oluita esimerkiksi omalla tai lainatulla setelirahalla sekä muovisella kortilla, jossa on katetta. Vierasmatka Kouvolaan järjestyy sunnuntaina kätevästi omatoimisesti, esimerkiksi Allegro Pietarista koukkaa Kouvostoliiton kautta.

Valmistautumisaika jää lyhyeksi, mutta itsepä tilasimme sen Kuopiossa. Parikin päivää on tehnyt ihmeitä, eilen saimme kokoonpanoon takaisin jo Koskenharjun Kilmisterin Riku Rytkösen ja lauantaina eivät kaikki halukkaat mahdu mukaan millään. Muilukin joutuu viuhkan varteen. Mutta onpa vaan upeaa olla näissä peleissä, tulkaahan nauttimaan! Pelejä on kuitenkin sen verran vähän jäljellä, että ottakaa anoppikin mukaan, minäkin otan.

Kategoria(t): Ajankohtaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.