1 – 1

Sarja tasan. Kerrasta poikki. Voittaja jatkaa. Siinä ollaan pudotuspelien avausviikonlopun jälkeen. Ratkaisu nähdään siis Aina Aurinkoisella Koskenharjulla keskiviikkona 24.8. kello 17.30 alkaen. Siis joo, 17.30. Ehdit kotiin Emmerdalelle. Tai laita varmuuden vuoksi VHS:lle, Laiton tarjoilee hyvää olutta ja huonoa seuraa niin pitkään kuin viihdyt. Valomerkki taivaalta.

Lauantaina vakuuttavaa

Lohi oli lauantaina hyvä, Puijo heikko. Lohi teki juoksuja, Puijo heitti pesävälejä. Joka osa-alueella olimme reilusti edellä, eikä pitänyt olla mitään isompaa korjattavaa sunnuntaiksi. Lauantaina vieläpä puuttuivat kokoonpanosta ykköskärjen vaihtajina koko kauden mestaroineet Rytkönen ja Ikonen. Karttus-Allu oli lautasella kotipesän herra ja vastustaja ei päässyt käyttämään pieniä vaihtolyöntejä koko ottelussa. Jokerit Koivula & Saukkola paukuttivat seitsemän juoksua. Tilastot löytyvät esimerkiksi internetistä, koska Tane on sinne ne tuottanut.

Sunnuntaina surkeaa

Paljon sitä ehtii kahdessakymmenessä tunnissa tapahtua. Olisi voinut kuvitella, että vaihdettiin pelipaitoja vastustajan kanssa. Katkaisuottelu on kuulemma aina vaikea ja onhan se, jos heittää huonosti, ei ota kiinni kohti tulevia palloja ja varmuudeksi vielä pompauttaa. Ja sisällä… No huhhuh. Meille tarjottiin. Ensimmäisessä vuorossa 2-0 -johto, sen jälkeen kuuteen vuoroon yksi tehty juoksu! Toisen jakson viimeisen tasoittavan nousu kahdella palolla 5-0 -tilanteesta tasoihin oli toki hieno, mutta pudotuspeliottelussa täyttä kosmetiikkaa, koska vain tuloksella on väliä. Kaikki kunnia kuitenkin Puijolle, joka oli huomattavasti parempi kuin lauantaina. Kun sisäpelistä jättää tyhmät palot pois, sisävuorot ovat laadukkaampia. Ja kun lukkari saa sen pallon lavalle ja ulkokenttä heitot kohdalleen, on helpompi pärjätä. Nämä kaikki Puijo oli yhdessä yössä saanut aikaan ja ansaitsi voittonsa.

Mutta nämä on niitä pelejä…

…jonka takia tätä lajia harrastetaan. Tunne tuo pelifiiliksen, tunne tuo pettymyksen ja tunne tuo sen palkinnon, voittajafiiliksen kun tulostaululla oman joukkueen sarakkeessa on isompi lukema pelin jälkeen. Kun pelataan pudotuspelejä, nuo tuntemukset voi korottaa potenssiin, koska jaksovoittopisteitä ei jaeta eikä häviäjille ole keräilyeriä, joissa kausi jatkuisi. Runkosarjan voitto tuo sen kivan lisän, että Lohen suomuisesta päänahasta saa vastustaja vielä isomman fiiliksen, kun taas meidän voittaessa ollaan tehty odotettu suoritus. Yritämme kuitenkin muistaa, että mikään ei tule ilmaiseksi ja kyllä meille itselle meidän voitto on iso asia. Keskiviikkona se tietää loppuottelupaikkaa kivikovassa suomisarjasuperissa, se on isoin saavutus tällä joukkueella ikinä ja joillekin kenties se viimeinen saavutus pesisuralla. Isoja asioita, mutta myös noihin pyrkiminen on ollut tällä joukkueella nautintoa ja keskiviikon peli on yksi iso paikka nauttia pesiksestä. Nautinto on toki lähempänä silloin kuin pärjää.

Siispä – tulepa keskiviikkona nauttimaan kanssamme pesiksestä!

Tästä ei nyt tullut kovin fiksu juttu, mutta ehkä sitten kirjoittajan näköinen?

Kategoria(t): Ajankohtaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.